Viime aikoina oon hurahtanut kunnolla liikuntaan. Tekisi aika usein mieli vain käydä treeneissä ja punttiksella ja treeneissä ja ja ja. Ihmettelen vain, miten kavereilla ei ole mennyt vielä hermot, kun en ole muusta osannut puhuakaan. Niin että ihmekö tuo, että hehkutan aiheesta nyt tännekin.

Jotain säännöllisen epäsäännöllistä olen tehnyt lukiosta lähtien, pääasiassa kamppailulajeja. Olen pysytellyt kuitenkin visusti harrastelijatasolla ja tuuminut, että pari viikossa on täysin passeli määrä. Samalla linjalla pysyin, kun aloitin puolisentoista vuotta sitten krav magan (alunperin israelilainen itsepuolustuslaji, Wikipedia kertoo kiinnostuneille lisää). Turhautuminen kävi kuitenkin kesällä lähellä, kun 1-2 treenikerralla viikossa ei edistynyt mihinkään. Syksyllä päätin panostaa vähän enemmän, ja salakavalasti laji vei koko käden.


Krav magassa viehättää eniten lajin monipuolisuus. Joskus treenataan potku- ja thainyrkkeilytyyppistä pystyottelua, joku toinen kerta puukko- patukka- tai ampuma-asehyökkäysten torjumista, ja maanantaina taas rimpuiltiin matossa.  Lukioaikainen rakkauteni potkunyrkkeily on tietysti eduksi pystyottelussa, mutta vastapainona olen kaikessa maassa möyrimisessä, heitoissa ja lukoissa ihan Hoo Moilasena. Sitä palkitsevampaa onkin huomata oppineensa jotain, mitä ei alunperin olisi koskaan kuvitellut tekevänsä. Edistyskin tuntuu nopeammalta, kun treeneissä käy useammin, jännä juttu. : )

En valinnut lajia itsepuolustusmielessä, mutta mieltä kyllä vähän lämmittää tieto siitä, että tositilanteessa osaisin tuurilla ehkä reagoida jollain tavalla. Meillä on aika paljon stressaavia soveltavia harjoituksia ja tekniikoissakin pidetään usein mielessä, mikä oikeasti toimisi ja mikä ei. Toisaalta sen takia kammoan ajatusta tositilanteista jollain tavalla jopa enemmän kuin aiemmin: tiedostan, kuinka pahasti oikeasti voisi käydä, sekä itselle että toiselle.

Aina välillä vastaan tulee ihan ihmeellisiä käsityksiä krav magasta, kuten tässäkin aivopierussa. Spoilerina kerrottakoon, että ettei krav maga mielestäni ole sen väkivaltaisempi tai brutaalimpi kuin muutkaan kamppailulajit, suhtautumistapa on vain käytännönläheisempi. Ainoa miinuspuoli harrastamisessa on altistuminen mauttomalle huulenheitolle tyyliin "Voi kun sä olet väkivaltainen". Vaan kun en ole.

Tällaisen jääkaappimagneetin haluaisin.

Tulipa romaani tällä kertaa. Toivottavasti tästä sai jotain irti, omista intohimoista puhuminen on mulla aina melko rönsyilevää. Mutta sen vain sanon, että jos on koskaan käynyt mielessä kokeilla kamppailulajeja, niin antaa palaa! Käy myös kuntoilusta!

Lähetä kommentti

Someikonit © JH / Koodikielellä.blogspot.fi. Sisällön tarjoaa Blogger.

Etsitkö jotain?

Instagram