Tässä eräänä iltana  sain päähäni kaivaa kaapin kätköistä entiseltä kämppikseltäni perityn tuhannen palan palapelin ajatuksella, että jos nyt pari palaa saisi yhteen. Siitä lähtien yöuneni ovat säännönmukaisesti lyhentyneet kahdella tunnilla, eihän tuosta saa itseään millään irti. Olin jo ihan unohtanut, kuinka koukuttava iltapuhde on kyseessä, viimeisimmästä palapelistä on vähintään vuosikymmen aikaa.

Pari kertaa on käynyt mielessä, mikä järki siinäkin nyt on kuluttaa tuntikaupalla aikaa jonkin palapelin kasaamiseen; valmistuttua se heitetään kuitenkin palasina takaisin lootaan. Ylipäätään mun on välillä hankala rentoutua tekemällä tarkoituksenmukaisesti ei-mitään-järkevää, aina pitäisi jotain saada aikaiseksi. Silti Facebookissa roikkumiseksihan se "hoidan tässä pari juttua koneella" aina menee, en pysty huijaamaan enää edes itseäni sillä tekosyyllä. Tekisi varmaan ihan hyvää heittää useammin kaikenlainen tehokkuusajattelu roskakoriin ja kasata pari palapeliä lisää.

Onneksi myös viikon pääsiäisloma ja maisemanvaihto auttaa akuuttiin hermolevon tarpeeseen (koska olenhan viimeisen neljän viikon aikana ollut jo ainakin puolitoista viikkoa koulussa), sillä Saksa kutsuu taas, juhuu! Siitä raporttia myöhemmin.

1 kommentti

  1. Palapelit on parhaita! Meillä palapelien kasaaminen on kuulunut erityisesti joulunajan puhteisiin.

    VastaaPoista

Someikonit © JH / Koodikielellä.blogspot.fi. Sisällön tarjoaa Blogger.

Instagram