Ruokaa maalaisjärjellä - Voi Michael minkä teit!

Ruokaa maalaisjärjellä - Voi Michael minkä teit!

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Psst te, jotka olette koskaan miettineet, mitä suuhunne pistätte: mulla ois teille lukuvinkki! Tarttukaa Michael Pollanin kirjaan Oikean ruoan puolesta, ja minä lupaan ja vannon, ettette tule katumaan! Oli nähkääs parasta, mitä olen hetkeen lukenut!

Pollanin sanoma on tervejärkisyydessään itkettävän kompakti: Eat food. Not too much. Mostly plants. Koska kolmen lauseen kirja jäisi melko lyhyeksi, Pollan avaa teesiään kolmella osalla. Ensimmäisessä hän valottaa vallitsevaa nutritionismiksi kutsumaansa ideologiaa, joka käsittelee ruokaa pelkkinä ainesosina. Tätä näkemystä edustavalla tieteellä on rajoitteensa, ja sen pohjalta johdetut (tai ainakin sinne suuntaan roiskaistut) ravintosuositukset saattavat olla varsin kyseenalaisia: hyvä esimerkki on voita terveellisempänä vaihtoehtona suitsutettu margariini, jonka on huomattu sisältävän tyydyttyneitä rasvoja paljon vaarallisempia transrasvoja, kappas vain. Toinen osa käsittelee länsimaisten elintasosairauksien selvää yhteyttä ruokavalioon, ja kolmannessa annetaan nyrkkisääntöjä tilanteen muuttamiseksi. Siinäkään Pollan ei keskity kenenkään jääkaapin sisältöön vaan asenteeseen.

Tämä parisataasivuinen opus järisytti ajatuksiani ruoasta enemmän kuin mikään pitkään aikaan, ja mikä parasta, se on silkkaa maalaisjärkeä alusta loppuun. Ruoka on enemmän kuin osiensa summa ja niin monimutkainen biologinen, kulttuurillinen ja ekologinen verkosto, että sen pilkkominen pelkiksi proteiineiksi ja antioksidanteiksi ei ole pelkästään mutkien suoraksi vetämistä, se on absurdia. Ihastuttava sivuhuomio on myös se, ettei järkevä syöminen ole terveellistä vain ihmisille, se on useimmiten sitä myös luonnolle. 

Oikean ruoan puolesta on puolustuspuhe ravintoketjulle (you are what what you eat eats), ruoan valmistamiselle ja ruoasta nauttimiselle. Hip hurraa mikä ilosanoma! Lukekaa te tämä ja minä tartun seuraavaksi kirjailijan toiseen teokseen The Omnivore's Dilemma.

Ps. Luin Oikean ruoan puolesta ajastani jäljessä, sillä sisko vannoi blogissaan jo kaksi vuotta sitten tuputtavansa kirjan mulle ja kirjoitti aiheesta siinä sivussa paremman hehkutuksen.