Kiviä ja juurakoita polulla, jesjes!
maanantai 6. toukokuuta 2013
Avasin kuukausi sitten lenkkeilykauden puolen vuoden kestävyyskunnon rapauttamisen jälkeen. Huh mitä kuraa. Lenkkeily ei ole koskaan kuulunut lempiliikuntalajeihini, ja pari kertaa pitkin katuja risteiltyäni teki mieli heittää lenkkareilla vesilintua ja jäädä kotiin murjottamaan. Sitten viime viikolla loikin ensimmäistä kertaa lähijärven rannan polkuja pitkin, ja hyvänen aika, lenkin jälkeen ei enää kiukuttanutkaan! Tänään kävin iltalenkillä samoilla hoodeilla ja sisäinen lenkkeilijäni havahtui hetkeksi horteestaan. Kivikkoisilla poluilla hölkkääminen vaatii ihan eri tavalla keskittymistä kuin katujen hinkkaaminen, ja järvimaisemaa ihastellessa unohtaa lopunkin tylsyyden. Vielä kun iltakin oli mitä freesein, olisin kotiin tullessa halunnut oikeastaan jäädä vielä nurmikoille kirmaamaan ja heittelemään kuperkeikkoja. Ehkä mustakin kuoriutuu joskus oikea kuntolenkkeilijä?
Lähetä kommentti