Matto ja hermoheikkous
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
Lainasin vuosi sitten lapsuudenkodin vintillä pölyttymässä olleen maton kavereiden kimppakämppää sulostuttamaan. Nyt se päätyi takaisin minun näppeihini, viskasin kylppärin oven eteen. Kotoisuusaste nousi heti viidelläkymmenellä prosentilla, ja olen sittemmin ihastellut menemään, kuinka pirteä ja kiva ja ihana se siinä onkaan. Teki samantien mieli hankkia uusi matto huoneen keskellekin. Ei ole räsymaton voittanutta.
Ihastelun jälkeen tirautinkin sitten melkein pienet itkut tajutessani, että uusista matoista viis, sillä parin kuukauden päästä pitää jo raivata asunto tyhjäksi. Jos muuttaminen on normaalistikin vähän haikeaa, mitä se sitten on, kun tavarat eivät siirry uuteen kotiin vaan varastoon vuodeksi pölyttymään? Pieni herkkyys ja paniikki iski muutenkin: vaihto on kahden kuukauden päästä jo käsillä, enkä tiedä vielä mistään mitään (Terveisiä vaan Saksan päähän erikoisen myöhäisistä deadlineistä). Jotain pitäisi kai täälläkin valmistella, mutku...
Onneksi kaiken hermoilemisen keskellä lohduttaa pöllösukat, jotka sain kiitokseksi maton lainasta. Tukeudun niihin.
Lähetä kommentti