Viimeinen pisara
keskiviikko 14. elokuuta 2013
Tunnustan heti alkuun: olen synnynnäinen kielipoliisi. Menetän säännöllisin väliajoin uskoni ihmiskuntaan ääliömäisten yhdyssanavirheiden takia, ja korvaan särähtää vieläkin, jos ruoka maistuu hyvälle tai taas alkoi satamaan.
Toisaalta kielellä leikkimällä saa yleensä iskevimmät läpät ja särmää kommunikointiin olkoonkin ettei kummastakaan ole täällä verbaalineroblogissa juurikaan esimerkkejä, joten kaikista pahimpia pilkunviilaajia en hyväksy sieluntovereikseni. Tiukkapipoiset kielinatsit pilaavat muilta kielenkäytön hauskuuden, eivätkä ymmärrä, että kieli muuttuu, vaihtelee ja sekoittuu jatkuvasti. Alussa mainittuihinkin esimerkkeihin korva lopulta tottuu, ja loppujen lopuksi, onhan se ehkä vähän kyseenalaista kertoa toiselle, että daiju, sä puhut omaa äidinkieltäsi väärin. Poikkeuksena ne ääliömäiset yhdyssanavirheet.
Toisaalta kielellä leikkimällä saa yleensä iskevimmät läpät ja särmää kommunikointiin olkoonkin ettei kummastakaan ole täällä verbaalineroblogissa juurikaan esimerkkejä, joten kaikista pahimpia pilkunviilaajia en hyväksy sieluntovereikseni. Tiukkapipoiset kielinatsit pilaavat muilta kielenkäytön hauskuuden, eivätkä ymmärrä, että kieli muuttuu, vaihtelee ja sekoittuu jatkuvasti. Alussa mainittuihinkin esimerkkeihin korva lopulta tottuu, ja loppujen lopuksi, onhan se ehkä vähän kyseenalaista kertoa toiselle, että daiju, sä puhut omaa äidinkieltäsi väärin. Poikkeuksena ne ääliömäiset yhdyssanavirheet.
Pyrin siis suvaitsevaisuuteen myös kielenkäytössä. Ilmeisesti olen liian kaavoihini kangistunut ymmärtämään ihan kaikkia sosiaalisen median synnyttämiä kielinäytteitä - somekin kuulostaa jotenkin keinotekoiselta - mutta kyllä niihin tottuu ja usein niitä käyttää lopulta itsekin.
Mutta silti: yolo. Ei saamari nyt joku roti noiden typerien hashtagien(!) käyttöön! YOLO. You only live twicessä olisi sentään ollut jotain uutisarvoa. asdasdafasdafg.
Kuva täältä. Tuon saisi muun muassa julisteena, t-paitana, mukina tai magneettina. </3
Lähetä kommentti