Jottei koko blogi nyt aivan vaihdoksi menisi, niin kerronpa, että kävin pari viikkoa sitten elokuvissa. Itse en olisi heti ekaksi valinnut 70-luvun formulakuskeista kertovaa leffaa, mutta sen kaveri halusi nähdä, joten katsottava oli, oli Rushin mainosjuliste kuinka ruma tahansa. Varauduin kahden tunnin tylsyyteen ja kovaääniseen pärinään.

Jännittävään formula 1 -vuoteen 1976 sijoittuva tulkinta kahden täysin päinvastaisen kuljettajan välisestä kilpailuasetelmasta ei lähtökohtana tarjoa mitään uutta auringon alla, ja formuloihin perehtyneet tietänevätkin juonen jo valmiiksi. Enpä kuitenkaan muista, milloin viimeksi olisin nähnyt mitään yhtä intensiivistä. Päähenkilöt ovat tosi vaikean oloisia tyyppejä, joiden unelmatyö meinaa viedä hengen, ja silti pystyin samaistumaan. Daniel Brühlin näyttelemä Niki Lauda jäi sydämeeni sympaattisimpana lähtökohtaisesti ei-sympaattisena tyyppinä. Plussaa tietty myös leffassa kuullusta saksasta. :]

Hitonmoisen pärinän kohdalla ennakkoaavistukseni sentään toteutuivat.

Ps. Tässä nousi esiin akuutti kysymys: miten ihmeessä saksaa puhuvat tyypit dubbaavat luontevasti englanninkielisen leffan, jossa puhutaan myös saksaa? Emmää vaan tajuu.

Kuvat täältä

Lähetä kommentti

Someikonit © JH / Koodikielellä.blogspot.fi. Sisällön tarjoaa Blogger.

Etsitkö jotain?

Instagram