Päivä Darmstadtissa

Päivä Darmstadtissa

maanantai 30. syyskuuta 2013

Saksassa harva kaupunki on Pariisi. Myöskään Darmstadt ei olisi kovin vahvoilla pittoreskeimmistä paikoista äänestettäessä: toisen maailmansodan aikana tuhannen päreiksi pistetty kaupunki on tunnettu lähinnä teknillisestä yliopistostaan, ei jälleenrakennusarkkitehtuuristaan.

Kaikesta huolimatta täälläkin on silmänruokaa vaikka kuinka, kunhan tietää eksyä oikeille hoodeille. Kävelytin tänään kameraa kävellessäni kauneimman kaupunginosan Bessungenin kautta keskustaan, mutta täällä on vielä niin vihreää ja lehtevää, että jäi somat saksalaiskorttelit muistikortilla kakkoseksi.

 

Nurkan takana keskustasta. Arska paistoi vielä keskipäivällä pilvettömältä taivaalta, ja arvoin koko ajan, onko takin kanssa liian kuuma vai ilman sitä liian kylmä.

Poliisilaitoskaan ei ole täällä hullumman näköinen.

Bessungenista löytyy myös barokkipuistikko Orangerie, jossa on kukkapenkkiä, palmua ja suihkulähdettä vaikka muille jakaa. Lisäksi ranskalaisittain lausuttu nimi rullaa ihanasti kielen päällä.

Orangerien sivukujalta löytyi myös muorivärillä komeileva tehdashallin näköinen rotisko, joka pitää sisällään näemmä juhlatilan. Symppis!

Niin ikään Bessungenissa sijaitsee yksi kaupungin kivoimmista kahviloista, viereisen ratikkalinjan mukaan nimetty Linie 3. Piipahdin siellä kävelyretken päätteeksi syömässä törkeän hyvää omenakakkua ja hörppimässä kunnioitettavan kokoisen Milchkaffeen (muualla maailmassa café au lait), jotka kustansivat tippeineen päivineen järisyttävät 6 euroa. Kyllä Saksassa on ihmisen hyvä olla.

Triviaa: Darmstadt ei voi myöskään elvistellä erityisen kutsuvalla nimellä. Nykysaksaksi mesta on siis Suolikaupunki, joskaan muinaissaksalaiset eivät ilmeisesti ihan siihen lopputulemaan ole tähdänneet.