Uusi kaveri ja paljon tohinaa
maanantai 16. syyskuuta 2013
Puolitoista viikkoa Suomea jäljellä. Olen viettänyt perinteisiä lähtöä edeltäviä turboviikkoja ja venynyt joka suuntaan (kaiken muun tohinan muassa pääsin käyttämään haalareita lukuvuoden ensimmäistä ja viimeistä kertaa, niin ihanaa ja surullista). Niin ikään perinteitä noudattaen kehoni närkästyi moisesta ympäriinsä juoksemista ja protestoi kehittämällä mukavan flunssan. Vietinkin tänään viimeisen (!!!) työpäivän variksena raakkuen ja loppuviikon köhin kotona muuttolaatikoihin seuranani paras ystäväni Finrexin.
Viikonloppu meni rautateitä pitkin. Kävin ensivisiitillä ystävän luona Espoossa tsekkaamassa meininkiä. Emme löytäneet, mutta IKEAn kylläkin. Sitten jatkoin matkaa Turkuun sukuloimaan. Ei onneksi tarvinnut pelätä tartuttavani isäntäväkeä, kun niiskutimme tädin kanssa kilpaa. Lisäksi sain suvun tuoreimmasta tulokkaasta uuden kaverin ja paljon karvoja housujen lahkeisiin Tampereelle viemiseksi. Meidän isäkin on kuuleman mukaan kaverista niin täpinöissään, että joskohan porukoillakin pyörisi pieni taistelupatonki sitten, kun kotiudun Saksasta...
Jos muuten öögailette kuviani sillä silmällä, niin kyllä! Viiden pitkän vuoden kuolaamisen jälkeen annoin itselleni vihdoin luvan ostaa uuden kameran! Kuvausinto on eksponentiaalinen, ja ainoa huono puoli tässä on se, ettei tämän viikon ohjelmanumeroni (banaanilaatikot) ole kaikkein kuvauksellisinta puuhaa. Pitäähän tässä kuitenkin harjoitella Rheinland-Pfalzin maisemia varten.
Viikonloppu meni rautateitä pitkin. Kävin ensivisiitillä ystävän luona Espoossa tsekkaamassa meininkiä. Emme löytäneet, mutta IKEAn kylläkin. Sitten jatkoin matkaa Turkuun sukuloimaan. Ei onneksi tarvinnut pelätä tartuttavani isäntäväkeä, kun niiskutimme tädin kanssa kilpaa. Lisäksi sain suvun tuoreimmasta tulokkaasta uuden kaverin ja paljon karvoja housujen lahkeisiin Tampereelle viemiseksi. Meidän isäkin on kuuleman mukaan kaverista niin täpinöissään, että joskohan porukoillakin pyörisi pieni taistelupatonki sitten, kun kotiudun Saksasta...
Jos muuten öögailette kuviani sillä silmällä, niin kyllä! Viiden pitkän vuoden kuolaamisen jälkeen annoin itselleni vihdoin luvan ostaa uuden kameran! Kuvausinto on eksponentiaalinen, ja ainoa huono puoli tässä on se, ettei tämän viikon ohjelmanumeroni (banaanilaatikot) ole kaikkein kuvauksellisinta puuhaa. Pitäähän tässä kuitenkin harjoitella Rheinland-Pfalzin maisemia varten.
Lähetä kommentti