Luokkahuoneiden metsästäminen on LSD-huuruissa kirjoitettu jännitysnäytelmä. Maanantaina etsin epätoivon vimmalla yhtä huonetta, joka, kuten lopulta selvisi, ei sijaitse koko kampuksella. Ihme kyllä myöhästyin luennolta vain puoli tuntia.

Luokkahuoneeseen marssiva saksalainen moikkaa sisälläolijoita, vaikkei tuntisi heistä ketään. Sama pätee asuntolan rappukäytävässä. Nostalgialla muistelen kiusallisia hissihiljaisuuksia Suomessa.

Paikalliset opiskelijat osallistuvat aktiivisesti opetukseen. Seminaareilla meno lähtee ihan lapasesta, mutta tavallisilla luennoillakin nää kysyvät, jos jotain jää epäselväksi, tai ilmoittavat oman näkemyksensä milloin mistäkin kognitiivisen lingvistiikan osa-alueesta tai pronominaaliadverbi-termin harhaanjohtavuudesta. Siis onko opetuksen aikana edes mahdollista ajatella itse?

Ostin tässä eräänä päivänä kaupasta leipää, kurkkua, jogurttia ja raejuustoa. Maksoin 2,23 euroa ja tuijotin seuraavat viisi minuuttia epäuskoisena kuittia. Mikään tuote ei ollut edes alennuksessa.

Eilen illalla koko kampus täyttyi juhlivasta opiskelijakansasta. Lukukaudenavajaisbileitä löytyi muun muassa meidän asuntolan baarista (kyllä, asuntolassamme on sellainen. Olut maksaa euron.), pääsisäänkäynnin holvikaaren alta, kv-toimiston liepeiltä sekä yhdestä opetusrakennuksesta. Alles klar!

Lähetä kommentti

Someikonit © JH / Koodikielellä.blogspot.fi. Sisällön tarjoaa Blogger.

Etsitkö jotain?

Instagram