Tähän mennessä
sunnuntai 13. lokakuuta 2013
Meikällä on netti!!! Lisää huutomerkkejä!! Nyt saattaa minustakin havaita elonmerkkejä, mikäli nyt ylipäätään ehtisin olla koneella enkä juoksisi joka päivä aamusta iltaan kaupungilla.
Niin, Mainz. Tuntuu kuin olisin ollut täällä jo ainakin kuukauden enkä vajaata kahta viikkoa. Ensivaikutelma ei ollut kaikista ruusuisin, yliopiston kampus (missä myös asun) on pääsisäänkäyntiä lukuun ottamatta ruma kuin itse mikäkin, huone kahdeksan (8) hengen sekasolussa on täysin asiallinen mutta vielä melko karu paljaine seinineen, eikä ohjelmaakaan ensimmäisille päiville ollut järjestetty mitenkään valtaisasti. Onneksi Altstadtiin hurauttaa hetkessä lepuuttamaan esteettistä silmää ja muiden vaihtareiden kanssa ei tekeminen lopu kesken. Ensihämmennyksen jälkeen olenkin viihtynyt täällä tosi hyvin.
Tällä viikolla alkoi puolentoista viikon intensiivikielikurssi. Jos Tealla oli ollut onnea rennon ja epäsaksalaisen opettajan kanssa, on meidän ryhmän vetäjä vanhemman vuosikerran saksalaisen arkkityyppi. Toisena päivänä harjoiteltiin kolme tuntia kielioppia. :D Kielikurssi ansaitsee myös lisämaininnan viehättävästä alkamisajankohdastaan aamuisin 8.30. Olen jo nyt ehtinyt kerryttää kunnioitettavan univelan, kun joka ilta täytyy tietysti riekkua milloin missäkin yömyöhään. :]
Vaihtareita täällä piisaa, ja meitä suomalaisiakin on tänne päätynyt jostain syystä ainakin kymmenen kappaletta - yksi paljastui yllättäen luokkakaverikseni ala-asteelta! Puolalaisia täällä on myös siihen malliin, että loppuvuodesta olen varmaan itsekin polaki cebulaki (=puolalaiset sipulit). Paljon aikaa vietän myös brittiläis-belgialaisessa seurassa, mikä varmasti onkin kaikista paras ratkaisu saksan puhumisen kannalta. Not.
Saksankielentaitoni on kyllä päässyt vähän yllättämään. Vielä keväällä en osannut sanoa oikein mitään, mutta jotenkin se on itsekseen kohentunut niin, että kyllä sillä jo pärjää. Vaihtareiden kanssa puhutaan pääasiassa englantia mutta monet osaavat sikahyvää saksaa, ja me saatetaankin vaihtaa kieltä kesken lauseen. Pari kämppistäni on saksalaisia, ja kerran viikossa treffaan paikallista tuutoriani, jonka kanssa puhun visusti saksaa. Tämä viikonloppu oltiin ryhmäytymässä Saint Goarissa (Lorelei on nyt sit nähty, terveisiä vaan saksan kirjallisuuskurssin vetäneelle proffalle!), missä verestin myös ranskantaitojani ja totesin, että neljän kielen jatkuva vaihtaminen rapauttaa yllättävän vähän akuuttia ilmaisukykyä.
Lähetä kommentti