Kuukausi Mainzia on nyt takana. Se tuntuu kolminkertaisesti pidemmältä ajalta. Odotan koko ajan kaikkia uusia juttuja, mutten toisaalta haluaisi ajatella yhtään, että tämäkin huvi loppuu joskus. Varasin jo joululomalta paluun ohessa paluulennon Suomeen elokuuksi (päivämäärän muutosoikeudella sentään - apropoo, miten ihmeessä yksisuuntaiset lennot maksavat moninkertaisesti meno-paluuseen verrattuna?). Kamala ajatella niin pitkälle.
Kuherruskuukausi Saksan kanssa on sujunut mainiosti. Täkälainen kulttuuri on sen verran samanlainen kuin Suomessakin ja entuudestaan niin tuttu, ettei suuria ihmettelyn aiheita ole ollut. Ulkomailla oleskelun selkein merkki on tähän mennessä ollut lähinnä epänormaali himo hapankorppuihin, jälkiuuniruisleipään ja salmiakkiin - onneksi Suomessa on kavereita, jotka ymmärtävät asian sanomattakin. Koulua on ollut pari viikkoa, ja 5 kuukauden opiskelemattomuuden jälkeen seminaareilla istuminen tuntuu jotenkin todella jännittävältä, varsinkin kun periaatepäätöksenä suoritan vain mielenkiintoisen oloisia kursseja. Kotitehtävien kohdalla into tosin rajoittuu vaihtaristatukseen ("Ihanko todella kurssien eteen pitää tehdä muutakin kuin saapua luennoille ajoissa?"), mutta myönnettäköön, etten tainnut Suomessakaan kaikista ahkerin opiskelija olla.
 |
| Sijaitsen muuten 50. leveysasteella. |
Vaihtarina tuppaa toisaalta olemaan melko kaksijakoisessa tilanteessa. Toisaalta kohdemaahan haluaa integroitua parhaansa mukaan, oppia kielen ja tutustua paikallisiin, toisaalta taas muut vaihtarit ovat kaikista luontevinta seuraa, englanti on spontaanin reagoinnin ja läpänheiton kannalta helpoin valinta ja eihän meistä kukaan täällä oikeasti opiskelun vuoksi ole. Tuntuu jokseenkin mahdottomalta yhdistää molemmat, ja aina näiden 95-prosenttisesti englanninkielisten viikonloppujen jälkeen ainakin allekirjoittaneella on melkoinen kulttuurimorkkis.
Jos jostain olen onnellinen, niin siitä että olen täällä koko vuoden. Yhdeksän jäljellä olevaa kuukauttakin tuntuu kovin lyhyeltä ajalta, mutta hesus sentään, että pitäisi neljän kuukauden päästä lähteä! Suattaapi toki olla, etten kuherruskuukauden loputtua ole enää aivan yhtä innoissani Saksasta, mutta ei mua ainakaan vielä saisi kirveelläkään täältä niin aikaisin lähtemään. :]
 |
| Yllätyspaketti Tampereelta, sydänsydän! |
