Koulunpenkillä
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Sitä jotenkin ajattelisi, ettei vaihtoon tulla opiskelemaan. Omalla kohdallani harhaluulo kärsi hieman, kun tajusin, että jostain ne opintopisteet täytyy ulkomaillakin repiä, ja viimeisen kuoloniskun se sai ensimmäisen kouluviikon jälkeen. Ryöjäkkeet eivät täällä jaakaan opintopisteitä pelkästä läsnäolosta ja henkisestä Erasmus-leimasta otsassa. Pelkästään kaikkien seminaareille vaadittavan luettavan läpikahlaamiseen kuluu enemmän aikaa kuin mitä konsanaan käytin Tampereella kursseihin yhteensä. Siihen päälle vielä parit esitelmät ja loppulukukaudesta 7-12 sivun Hausarbeitit, niin päästään ihan hyviin tuntilukemiin per noppa.
Valitus sikseen, kiva täällä on jotain oppiakin. Kurssitarjonta on täällä aivan eri luokkaa kuin kotiyliopistossa, ja onnistuin valitsemaan suurimmaksi osaksi kiinnostavia juttuja. Sisäistä kielioppinörttiäni hemmotellaan muun muassa sanaluokat-seminaarilla (tiedostan olevani suunnilleen ainoa, joka voi olla liekeissä pronominaaliadverbien ja sävypartikkeleiden sielunmaisemasta), Sprache und Gender -seminaarilla muistelen aina aiheesta paasannutta proffaamme Tampereelta ja istunpa viikoittain myös hollannin alkeiskurssilla. Kielikään ei ole tuottanut suurempia vaikeuksia tieteellisiä artikkeleita lukuun ottamatta, joskaan en tiedä kuinka paljon enemmän tajuaisin niistä suomeksikaan.
Miinuksen täytyy sentään mainita mielivaltaiset opetusajat. Perjantaisin kursseja ei sentään juuri kenelläkään ole, mutta muina päivinä tunteja on milloin vain välillä 8-20. Voin paljastaa että maanantai-iltaisin kasiin asti koululla tönöttäminen ei ole suurin suosikkini.
Aiheen vierestä, olen pakon edessä muuttunut lintubongariksi. Tällä viikolla nimittäin muuttolintuauroja, -kurveja sekä muita -käppyröitä on lentänyt säännöllisin väliajoin yliopiston yli, ja ihan hiljaisia noi parvet ei muuten ole. Onko Pohjolassa tavallista kurjempi marraskuu vai ainako tirpat suuntaavat kollektiivisella ajantajulla kaikki samaan aikaan Afrikan aurinkorannoille?
Lähetä kommentti