Hei kaikki!
tiistai 31. joulukuuta 2013
Joulukuulumisten jälkeen on hyvä siirtyä ajankohtaisempiin asioihin, nimittäin:
ERINOMAISTA UUTTA VUOTTA!
Parhaita muistoja myös tästä vanhasta! Kiitän seurasta, palataan astialle taas ensi vuonna.
Vuosi vaihtuu, mutta sitä ennen vielä parit joulukuulumiset kaiken kiusallakin. En nimittäin pyhinä ehtinyt nettiin juuri lainkaan, kun oli niin kiire ruokapöydän ääressä, konvehteja tuhotessa ja villasukkaa neuloessa - kyllä, käsityömotivaatio löytyi vihdoin, ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen!
Kovin jouluisia maisemia ei tunnetusti ollut tarjolla, mutta viheröivään nurmikkoon ehti turtua Saksassakin. Iltahämärä kahdelta iltapäivällä sentään aiheutti pienen kulttuurishokin. Olinkin tuolla etelämmässä jo unohtanut, miksi olen perinteisesti vaipunut talvihorrokseen viimeistään marraskuussa.
Tänä vuonna ehdittiin sukuloimaankin. Kohokohta oli jälleennäkeminen syyskuussa saamani kaverin kanssa. Herra on kolmessa kuukaudessa kasvanut nelinkertaiseksi ja energiatasotkin tuntuivat tuplaantuneen. Oi koirat, voiko tuollaisen kanssa olla kovin pahalla tuulella?
Viimeisiä joulutunnelmia Mainzissa
sunnuntai 22. joulukuuta 2013
Vuoden viimeiset hetket Saksassa ovat käsillä. Kampus tyhjentyi loppuviikosta tehokkaasti opiskelijoista, ja viimeisetkin kaverit kaikkosivat tänä aamuna. Minä olen mattimyöhäisenä nauttinut viime päivistä rennolla otteella haalimalla joululahjat kasaan, käyskentelemällä joulutorilla, jumittamalla tuntikaupalla aamupalalla sekä siivoamalla huonetta siihen kuntoon, että tänne kehtaa palata loman jälkeenkin. Eilisen kruunasi Mendelssohnia ja Schumannia soittanut sinfoniaorkesteri. En tajua klassisesta musiikista tippaakaan, mutta kuunnellessa tuli rauhoituttua jouluun ja työnnettyä turhat koulutohinat ja muut häiriötekijät pois mielestä. Nyt odotan vain illan lentoa porukoiden hemmoteltavaksi. Mainz, oot ihana, mutta jouluksi kelpaa vain Suomi.
Parasta joulunodotusta myös Sulle!
Oi Berliini!
torstai 19. joulukuuta 2013
Viikonloppuna koitti jonkinasteinen täyttymys, kun monien vuosien haaveilun jälkeen pääsin vihdoin tsekkaamaan, miltä meno maistuu Berliinissä. Suuntasimme isommalla vaihtariporukalla paikan päälle viideksi päiväksi, joista matkustamiseen kului kaksi - halvat junaliput maksavat näemmä 10 tuntia ja 4 junanvaihtoa sivu.
Berliini on taas näitä kaupunkeja, joista olin jo etukäteen päättänyt pitäväni. En joutunut pettymään. Suurin osa reissusta vietettiin sellaisessa hernerokkasumussa, ettei taloista näkyny kuutta kerrosta enempää, tuomiokirkosta saati sitten tv-tornista puhumattakaan. Pakolliset turistikuvat saatiin kuitenkin kasaan, minkä jälkeen skippasinkin suunnilleen kaikki järjestetyt kierrokset ja museokäynnit. Sen sijaan keskityin haahuilemaan kaupungilla sekä yksin että pääasiassa pelipaikoilla asuvan ystävän opastuksella. Yöelämässä ei ollut valittamista, ja lisäbonuksena meidän hostellin sisäänkäynnin edessä sattui myös sijaitsemaan yksi Berliinin suosituimmista kebabmestoista. Nyt itken, kun en tajunnut ikuistaa elämäni parasta döneriä kameralle.
Erityisen kauniiksi Berliiniä ei toki voinut kehua, mutta juuri rosoisuus ja historian näkyminen katukuvassa tekee vaikutuksen. Hintataso hämmensi alhaisuudellaan, ja kapakoissa oli rentoa istuskella missä kuteissa tahansa. Vaatimaton sisäinen hipsterini muuttui trendikkäiden itäisten kaupunginosien kuppiloissa hyvinkin ulkoiseksi.
Oikeastaan reissusta jäi harmittamaan vain se, ettei kolmessa ja puolessa päivässä ehtinyt saada kaupungista edes pintaraapaisua. Suunnitelmissa olisikin lähteä paremmalla ajalla keväällä tutkimaan mestoja. Vähän olen kateellinen Jennille, jolla on vielä seitsemän kuukautta jäljellä tuossa sympaattisessa pääkaupungissa.
Ulkomaisia valaistumisen hetkiä
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Regensburgin viikonloppu oli niin ihana, että se ansaitsee vielä toisenkin päivityksen. Suomalaisen sapuskan ja kauniin kaupungin lisäksi on nimittäin pakko kiittää myös kahta ihanaa kotimaista ystävää, jotka viettävät vaihtoaan omilla puolillaan Saksaa mutta silti aivan samoilla aaltopituuksilla. Odotin tätä viikonloppua niin paljon, että pelkäsin jo pettyväni, mutta kissanviikset! Äidinkielen puhuminen, luvattoman huonot jutut vanhojen kavereiden kesken ja viihtyisääkin viihtyisämpi ympäristö ylittivät odotukset mennen tullen.
Oman kielen ja lähipiirin puuttuminen vaikuttaa ihmiseen hassusti. Olen täällä vähän vaisumpi, poliittisesti korrektimpi ja kai hitusen tylsempikin, kun vieraat kielet eivät vielä taivu suussani suomen tasoiseen laaduttomuuteen verbaali-iloitteluun ja vaihtokaveritkin olen tuntenut vasta pari kuukautta. Ei se kauhean akuutisti häiritse, mutta Tampereen-ystävien kanssa tohiseminen jotenkin muistutti, kuinka välitön ja onnellinen parhaimmillani olen. Toisaalta se muistutti samalla, että itsehän määritän, minkälainen olen: Lyön vaikka vetoa, että elämä on vähän hauskempaa, jos näen itseni rentona, sopivan kreisinä ja päätän uskaltaa heittäytyä, kuin jos vakuutan olevani tylsä, hiljainen ja ennalta-arvattava.
Tallennan tämän opin pahojen päivien varalle ja keskityn vielä leijumaan onnellisissa reissutunnelmissa.
 |
| Perjantai-illan teema oli vaikea arvata |
Viikonloppu meni suomalaisissa tunnelmissa Baijerin puolella, kun juhlimme ulkotamperelaisten voimin itsenäisyyspäivää Regensburgissa. Tilaisuus oli päätetty hyödyntää leipomalla pientä kivaa akuuteimpaan koti-ikävään, ja lopulta ansaittiinkin hullujen suomalaisten maine askartelemalla köökissä karjalanpiirakoita, korvapuusteja, joulutorttuja ja porkkanakakkua viisi tuntia. Loppuvaiheessa pitkin keittiötä virtaavat uuninpellit alkoivat jo pyöriä silmissä, ja lopputuloksella olisi ruokkinut pienen armeijan, mutta oli kyllä vaivan arvoista! Sapuskojen tuhoamisesta huolehtivat kekkereihin niin ikään kutsutut emännän kämppikset sekä vaihtarikaverit.
Lauantaina oltiin toivuttu leipomisurakasta jo sen verran, että ehdimme kierrellä hieman kaupungillakin. Räntäsateesta huolimatta Regensburg teki vaikutuksen sympaattisuudellaan. Kyseessä on niitä harvoja sodasta ehjin nahoin säilyneitä saksalaisia kaupunkeja, ja silmänruokaa oli siihen malliin tarjolla. Kuitenkaan mesta ei ole Heidelbergin veroinen turistirysä, mikä säästi heti metrikaupalla allekirjoittaneen hermoja. Lisäksi emännän keskiajalta peräisin oleva opiskelija-asuntolakämppä vanhankaupungin ytimessä sekä diiliin kuuluvat ihanat kämppikset saivat meidät vihertymään vain vähän kateudesta.
Mitä tästä opimme? Lähtekää Regensburgiin heti kun pääsette! Niin minäkin aion tehdä!
Musiikkia keskiviikolle
torstai 5. joulukuuta 2013
Eilen tein uuden aluevaltauksen ja suuntasin paikalliseen hipsteriyökerhoon kuuntelemaan jotain neverheard mainzilaista kokoonpanoa. En harrasta livemusiikkia yleensä juuri lainkaan, ja tälläkin kertaa roikuin mukana lähinnä, koska kaveritkin menivät. Onneksi roikuin! Indie folk poppia (tms.) soittava Mine & Band kuulosti tosi hyvältä, tykkäsin kympillä! Tiedä häntä johtuiko aikaisesta alkamisajankohdasta ja viikonpäivästä, mutta yleisö oli lähes harrasta. Kaikki keskittyivät paikallaan tönöttämiseen ja kuuntelemiseen, ja meille takana supattelijoille huomautettiin äänenkäytöstä. Keikalla, höhö. Oli miten oli, musiikki oli kyllä keskittymisen arvoista.
Me torstaisin kasiin menevät opiskelijat ilahduttiin myös aikaisesta ajoituksesta. Kympin jälkeen oli jo teoriassa hyvä sauma päästä kotiin hyville yöunille. Käytännössä allekirjoittanut valopää jäi tietty vielä nauttimaan Fritz-kolaa ja nukkui tänään melkein pommiin, mutta ajatus oli jo hyvä!
Ylhäällä vielä Minen taidonnäyte, olkaa hyvät. Video on kuvattu Mainzissa, joten pääsette samalla kurkkaamaan meikän maisemia. :)
Kerta se on ensimmäinenkin
maanantai 2. joulukuuta 2013
Rutiinit, nuo peijakkaat, ovat saapuneet myös Saksaan. Artikkeleiden ja koulukirjojen loputon suo, Facebook, jokaviikkoinen tietovisa suokkari-irkkupubissa sekä jujutsutreenien aktiivinen välttely muodostavat leijonanosan viikko-ohjelmasta, ja välillä tuntuu ettei täällä muuta olekaan. Tarkemmin ajatellen koko tunne on vähän absurdi, sillä uusia kokemuksia kertyy jatkuvasti: jazz-iltaa yliopiston kuppilassa, astetta coolimpi elokuvateatteri, hervoton aamiaisbuffet sympaattisessa ravintolassa, uusien bussilinjojen löytämistä. Kaikkea pientä ja tärkeää, minkä unohtaa harhaanjohtavan helposti.
Tällä hetkellä pysähtyneisyyden tunne on normaaliakin absurdimpi, sillä näinä jänninä viikkoina tiedossa on ties mitä ohjelmaa. Sain jo ensimmäiset vieraat Suomesta, ja parin päivän aikana ehdittiin muun muassa korkata joulutorikausi, tehdä pastaa (eka kerta), käydä Frankfurtissa ja Wiesbadenin puolella (eka kerta) sekä shopata pariinkin otteeseen (eka kerta Mainzissa, häh?!). Tällä viikolla en keskity tunneilla lainkaan, kun olen liian täpinöissäni itsenäisyyspäivästä, joka vietetään suomalaisvoimin Regensburgissa (eka kerta). Itsetehdyt piparit (eka kerta sekin), glögitiiviste ja luumuhillo ovat jo valmiina lähtöön! Eikä siinä vielä kaikki, ensi viikollakin ehdin rutinoitua koulussa vain pari päivää ennen Berliinin valloitusta (eka kerta).
Varmuuden vuoksi huomautan itselleni vielä, että Suomessa olisin saanut rutiineiltani yhden, korkeintaan kaksi rastia ruutuun edellämainituista. Ihan toivoton tilanne ei siis vielä liene. :]
Varmuuden vuoksi huomautan itselleni vielä, että Suomessa olisin saanut rutiineiltani yhden, korkeintaan kaksi rastia ruutuun edellämainituista. Ihan toivoton tilanne ei siis vielä liene. :]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)