Kerta se on ensimmäinenkin
maanantai 2. joulukuuta 2013
Rutiinit, nuo peijakkaat, ovat saapuneet myös Saksaan. Artikkeleiden ja koulukirjojen loputon suo, Facebook, jokaviikkoinen tietovisa suokkari-irkkupubissa sekä jujutsutreenien aktiivinen välttely muodostavat leijonanosan viikko-ohjelmasta, ja välillä tuntuu ettei täällä muuta olekaan. Tarkemmin ajatellen koko tunne on vähän absurdi, sillä uusia kokemuksia kertyy jatkuvasti: jazz-iltaa yliopiston kuppilassa, astetta coolimpi elokuvateatteri, hervoton aamiaisbuffet sympaattisessa ravintolassa, uusien bussilinjojen löytämistä. Kaikkea pientä ja tärkeää, minkä unohtaa harhaanjohtavan helposti.
Tällä hetkellä pysähtyneisyyden tunne on normaaliakin absurdimpi, sillä näinä jänninä viikkoina tiedossa on ties mitä ohjelmaa. Sain jo ensimmäiset vieraat Suomesta, ja parin päivän aikana ehdittiin muun muassa korkata joulutorikausi, tehdä pastaa (eka kerta), käydä Frankfurtissa ja Wiesbadenin puolella (eka kerta) sekä shopata pariinkin otteeseen (eka kerta Mainzissa, häh?!). Tällä viikolla en keskity tunneilla lainkaan, kun olen liian täpinöissäni itsenäisyyspäivästä, joka vietetään suomalaisvoimin Regensburgissa (eka kerta). Itsetehdyt piparit (eka kerta sekin), glögitiiviste ja luumuhillo ovat jo valmiina lähtöön! Eikä siinä vielä kaikki, ensi viikollakin ehdin rutinoitua koulussa vain pari päivää ennen Berliinin valloitusta (eka kerta).
Varmuuden vuoksi huomautan itselleni vielä, että Suomessa olisin saanut rutiineiltani yhden, korkeintaan kaksi rastia ruutuun edellämainituista. Ihan toivoton tilanne ei siis vielä liene. :]
Varmuuden vuoksi huomautan itselleni vielä, että Suomessa olisin saanut rutiineiltani yhden, korkeintaan kaksi rastia ruutuun edellämainituista. Ihan toivoton tilanne ei siis vielä liene. :]
Lähetä kommentti