Viikonloppuna koitti jonkinasteinen täyttymys, kun monien vuosien haaveilun jälkeen pääsin vihdoin tsekkaamaan, miltä meno maistuu Berliinissä. Suuntasimme isommalla vaihtariporukalla paikan päälle viideksi päiväksi, joista matkustamiseen kului kaksi - halvat junaliput maksavat näemmä 10 tuntia ja 4 junanvaihtoa sivu.

Berliini on taas näitä kaupunkeja, joista olin jo etukäteen päättänyt pitäväni. En joutunut pettymään. Suurin osa reissusta vietettiin sellaisessa hernerokkasumussa, ettei taloista näkyny kuutta kerrosta enempää, tuomiokirkosta saati sitten tv-tornista puhumattakaan. Pakolliset turistikuvat saatiin kuitenkin kasaan, minkä jälkeen skippasinkin suunnilleen kaikki järjestetyt kierrokset ja museokäynnit. Sen sijaan keskityin haahuilemaan kaupungilla sekä yksin että pääasiassa pelipaikoilla asuvan ystävän opastuksella. Yöelämässä ei ollut valittamista, ja lisäbonuksena meidän hostellin sisäänkäynnin edessä sattui myös sijaitsemaan yksi Berliinin suosituimmista kebabmestoista. Nyt itken, kun en tajunnut ikuistaa elämäni parasta döneriä kameralle.


Erityisen kauniiksi Berliiniä ei toki voinut kehua, mutta juuri rosoisuus ja historian näkyminen katukuvassa tekee vaikutuksen. Hintataso hämmensi alhaisuudellaan, ja kapakoissa oli rentoa istuskella missä kuteissa tahansa. Vaatimaton sisäinen hipsterini muuttui trendikkäiden itäisten kaupunginosien kuppiloissa hyvinkin ulkoiseksi.

Oikeastaan reissusta jäi harmittamaan vain se, ettei kolmessa ja puolessa päivässä ehtinyt saada kaupungista edes pintaraapaisua. Suunnitelmissa olisikin lähteä paremmalla ajalla keväällä tutkimaan mestoja. Vähän olen kateellinen Jennille, jolla on vielä seitsemän kuukautta jäljellä tuossa sympaattisessa pääkaupungissa.

Lähetä kommentti

Someikonit © JH / Koodikielellä.blogspot.fi. Sisällön tarjoaa Blogger.

Instagram