Ulkomaisia valaistumisen hetkiä
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Regensburgin viikonloppu oli niin ihana, että se ansaitsee vielä toisenkin päivityksen. Suomalaisen sapuskan ja kauniin kaupungin lisäksi on nimittäin pakko kiittää myös kahta ihanaa kotimaista ystävää, jotka viettävät vaihtoaan omilla puolillaan Saksaa mutta silti aivan samoilla aaltopituuksilla. Odotin tätä viikonloppua niin paljon, että pelkäsin jo pettyväni, mutta kissanviikset! Äidinkielen puhuminen, luvattoman huonot jutut vanhojen kavereiden kesken ja viihtyisääkin viihtyisämpi ympäristö ylittivät odotukset mennen tullen.
Oman kielen ja lähipiirin puuttuminen vaikuttaa ihmiseen hassusti. Olen täällä vähän vaisumpi, poliittisesti korrektimpi ja kai hitusen tylsempikin, kun vieraat kielet eivät vielä taivu suussani suomen tasoiseen laaduttomuuteen verbaali-iloitteluun ja vaihtokaveritkin olen tuntenut vasta pari kuukautta. Ei se kauhean akuutisti häiritse, mutta Tampereen-ystävien kanssa tohiseminen jotenkin muistutti, kuinka välitön ja onnellinen parhaimmillani olen. Toisaalta se muistutti samalla, että itsehän määritän, minkälainen olen: Lyön vaikka vetoa, että elämä on vähän hauskempaa, jos näen itseni rentona, sopivan kreisinä ja päätän uskaltaa heittäytyä, kuin jos vakuutan olevani tylsä, hiljainen ja ennalta-arvattava.
Tallennan tämän opin pahojen päivien varalle ja keskityn vielä leijumaan onnellisissa reissutunnelmissa.
Lähetä kommentti