Hyvää seuraa tarjolla
torstai 30. tammikuuta 2014
"No jokos olet itsellesi saksalaisen sieltä löytänyt?" Tuo jokaiselle sinkkuvaihtarille kotiväen suusta kuultu tuttu klassikkokysymys. Sukulaisilla taitaa olla melko ruusuiset mielikuvat integroitumisesta vaihdon aikana, sillä jos tuttujeni kansalaisuuksista puhutaan, toisin täältä näytille Maximilianin sijaan huomattavasti todennäköisemmin Enriquen, Fabion, Pierren tai hätätapauksessa vaikka Petterin.
Normaalisti valittaisin tähän väliin, kuinka vähän tunnen paikallisia, ja kuinka kurssien hyvänpäiväntuttujen kanssa käydyt small talkit kokeista tai edellisestä viikonlopusta eivät vastaa vapaa-ajalla hengaamista. Viime aikoina olen kuitenkin ollut aivan liian hyvällä tuulella tuhlatakseni energiaani murehtimiseen. Olkoonkin etten hengaa saksalaisissa porukoissa, mutta parilta kurssilta löytyy jo vakituista seuraa ja muutamia tunnen ihan kahviseuraksi asti. Integraationi tähänastisen huipentuman koin perjantaina, kun päädyin sattumalta viettämään iltaa pitkän kaavan mukaan saksalaisessa porukassa ainoana ulkomaalaisena. Ai että se oli kiva ilta!
On ollut mieltä kohottavaa tajuta, ettei vieraille puhuminen niin kovin vaikeata edes ole. Usein nämä aloittavat keskustelun oma-aloitteisesti, eikä siinä tarvitse itse oikeastaan tehdä muuta saada suunsa auki. Ihan sama, vaikka menisi päin puuta, joku toinen kerta onnistuu sitten paremmin. Lopultahan siinä saattaa vahingossa tutustua ihmisiin vähän paremminkin. Sitä paitsi mulla on täällä vielä puoli vuotta aikaa, joten kuulkaas saksalaiset, ette voi välttää tutustumista!
Ps. Selvisin myös viimeviikkoisesta puolen tunnin monologirupeamasta ehjin nahoin. Tällä menolla palaan vielä Suomeen monikielisenä verbaalinerona, sanokaa mun sanoneen.
Lähetä kommentti