Hervanta skyline
tiistai 11. helmikuuta 2014
Heräsin tänään puoli viideltä. Kuudelta vihdoin luovutin, nousin ylös ja kirjoitin valmiiksi esittelyn construction grammarista teekupponen henkisenä tukenani. Pesin myös pyykit yllättävässä aktiivisuudenpuuskassa. Nyt olen valmiina päiväretkelle Marburgiin, kunhan tämä väsypäänsärky vaan lähtisi.
Saan täällä itseni yleensä 8-9 aikoihin ylös, joten tämä aamu tuntuu jotenkin absurdin aikaiselta. Tulee mieleen kesäiset työaamut kellon soidessa neljältä, ja aamukahvinäkymä parvekkeelta. Oi Tampere, joskus on vähän ikävä.
Lähetä kommentti