Suomea saksaksi, jawohl!
perjantai 7. helmikuuta 2014
Suomen kielen rappio havaittu! Ei, en puhu alkaa tekemään -jupakasta, jonka yläasteen äidinkielen opettajani muuten ennusti tapahtuvaksi joka tapauksessa, joten olin jo varautunut, vaan ulkomaiden rappeuttavasta vaikutuksesta. Vaikka saksaa voisi täällä vähän enemmänkin puhua, on siitä jotain tarttunut mukaan:
1. Yritän kovasti kirjoittaa kaikki substantiivit isolla. Lisäksi muun kielisten tekstien lukeminen on outoa, kun joka viides sana ei alakaan isolla kirjaimella.
2. Kirjoitan mielelläni kaikki mahdolliset verbit ja niiden läheisyydessä esiintyvät partikkelit yhteen. Nämä kirjat olen jo läpikahlannut.
Ihan vielä en sentään jätä verbiä väkisin lauseen viimeiseksi tai tunge joka väliin saksankielisiä sanoja. Toisaalta aikoinaan Québecistä palatessani kerroin sujuvasti, että minulla oli 18 vuotta eikä laissaa tombee kuulostanut myöskään ihan mahdottoman pahalta, joten ties mitä käännöskukkasia tuon täältä kesällä mukanani.
Lähetä kommentti