Takana on pitkä viikonlopullinen juhlahumua, kun karnevaaliaika koitti. Paikallinen Fasching on Kölnin jälkeen Saksan suurin, ja meno oli torstaista maanantaihin vähän niin kuin vappu, penkkarit ja juhannus yhdessä potenssiin korotettuna. Olin kuullut etukäteen varoituksia, että keskustassa on turha liikkua ilman naamiaisasua, ja totta tosiaan kaikkien tiikereiden, FBI-agenttien ja parsakaalien joukossa eniten huomiota herättivät ihmiset normaalivaatteissa, kellonajasta viis.
Joka päivä tuntui olevan ties mitä ohjelmaa ja pirskettä, ja keskusta oli öisin silkkaa ulkoilmaklubia. Kaiken kruunasi Rosenmontag-maanantain seitsemän kilometrin mittainen karnevaalikulkue, johon Wikipedian mukaan osallistuu tavallisesti vajaa 10 000 henkeä ja katsojiakin on heti puolisen miljoonaa. Eihän sitä sopinut jättää välistä, ja voin paljastaa, että muutama hetki siinä vierähti.
Päivä oli kerrassaan mahtava. Söimme itsemme kipeiksi paraatilaisten heittelemillä karkeilla, joiden lisksi yleisöön satoi myös mm. palloja, sämpylöitä, nenäliinoja, tiskirättejä ja pienoismallisaunoja tulitikkurasioissa. Kulkueen reitti oli myös niin pitkä, että me puoli miljoonaa katsojaa pääsimme levittäytymään mukavasti. Fiksuina me jätimme ydinkeskustan ihmismassat muille ja nautimme suhteellisen väljistä oloista.
Mukavaa oli myös, että vaikka kunnon kansanjuhlan tapaan nytkin viinipulloja ja olutlaseja näkyi tiuhaan, ei örveltämistä tarvinnut katsella päivällä lainkaan. Juuri tällaisissa tapahtumissa saksalainen juomakulttuuri vakuuttaa: aikuiset saavat luvan kanssa ottaa lasin jos toisenkin ilman suurta numeroa, mutta kenenkään ei tarvitse vetää överiksi. Nuoremman sukupolven bileet illalla keskustassa muistuttivat toki jo vähän enemmän totuttua suomalaista menoa.
Koko karnevaali oli hauska elämys, ja olen tyytyväinen, että tajusin jäädä Mainziin sen ajaksi. Viisi päivää silkkaa hulabaloota näinkin pienessä kaupungissa on melko absurdia koettavaa.
