Ystäville

Ystäville

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Ystävällä on tänään syntymäpäivä, ja päädyin selaamaan koneeni kuva-albumit läpi onnittelukuvaa etsiessäni (koska hyvät ystäväthän onnittelevat henkilökohtaisesti Facebookissa). Toinen toistaan hohdokkaampia otoksia katsellessa iski ihan yllättäen ikävä. Kuten juuri ennen vaihtoa kirjoitinkin, en ole kaikista sentimentaalismpia ihmisiä, enkä ole täälläkään kokenut suurta eroahdistusta perheestä tai ystävistä. Harvemmin ne minnekään katoavat, vaikkei jatkuvasti olisikaan yhteydessä saati näkisi koko ajan.

Nyt kuitenkin ikävä pääsi yllättämään. Mielessä on murujen kanssa leivotut korvapuustiläjät, ryystetyt viinipullot, lähijunissa istutut tunnit, Rocky-maratonit, kävelyretket niin kevättalven auringonpaisteessa kuin kesämaisemissa hyttysten seurana. Jaetut treenivalitukset, miesjutut, elämänmuutokset, sarkastiset kommentit, varmuudet ja epävarmuudet. Ja se, että nämä kaikki ovat tapahtuneet omalla äidinkielellä.

Onhan tietty aina Skype, jolla pitää yhteyttä Suomeen ja Saksan toiselle puolelle, mutta ei se ole sama asia kuin viettää aikaa naamat vastakkain ja tehdä asioita yhdessä. Tietty itsehän päätin, ettei tässä kevätlomalla tarvitse käydä Suomessa, kun vastahan siellä jouluna oltiin. Nyt antaisin kuitenkin aika paljon, että saisin naisista parhaat tänne.

"Kato, tolla on alushousut housujen alla!"

A friend has her birthday today, and I ended up looking through all the legendary pictures I have of the moments i've spent together with the girls in Finland. Despite my general lack of sentimentalism I really miss them now.

Kiitos Jennille ylimmästä kuvasta.