Reissussa: Poznan

Reissussa: Poznan

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Terveisiä Puolasta jostain kohtaa Varsovan ja Krakovan väliltä! Istutaan junassa, Jenni koomaa napit korvilla ja minä tappelen maailman hitaimmin netin kanssa. Putoan hämmästyksestä istuimelta ja tukin koko käytävän, jos todella saan tämän reaaliajassa päivitettyä. 

(Edit: en todellakaan saanut, mutta terkkuja nyt sitten täältä Krakovan hostellilta. Minä tappelen maailman toiseksi hitaimman netin kanssa ja odotan Jenniä, että päästään aamupalalle, karsee nälkä.)

Puola on kohdellut meitä tähän mennessä sillä itä-eurooppalaisella vieraanvaraisuudella, joka kutsuu kaikki kylään, maksaa taksin ja tarjoaa ruoan ja vodkashotit. Tällä kertaa tosin kuvainnollisesti. Lähdettiin reissuun perinteisellä Mikä maa, mikä valuutta -tyylillä, ja ensimmäiseen kohdekaupunkiin Poznaniin saavuttaessa seistiin hetki hoo moilasina, kun päärautatieaseman sijasta saavuttiin keskelle ei mitään ilman zlotyn zlotya ("Kyllä sieltä asemalta saa sit nostettua käteistä!"). Yllätimme itsemmekin, kun kuitenkin selvittiin hostellille ennätysajassa, ja ruokamestakin löydettiin suhteellisen vaivatta. Samalla huomattiin, että paikalliset ovat ajoittaisesta kielimuurista huolimatta käsittämättömän auttavaisia.

Olin Mainzissa tutustunut yhteen sympaattistakin sympaattisempaan puolalaiseen, joka opiskelee Poznanissa, ja värväsimme hänet turistioppaaksi. Hyvä opas herra olikin, ja saimme sopivan yleismaailmallisen katsauksen vanhaankaupunkiin, pienen kävelyretken iltahämärässä kauemmas kaupungin sykkeestä, yhtään rehentelemättä suussasulavinta mangojuustokakkua, mitä kuvitella saattaa, syrjäkaduilta, jonne ei varmasti oltaisi itse osattu eksyä, ja lopuksi kapakkakierroksen, joka huipentui paikallisen lyhytelokuvafestivaalin överigore-osuuteen. Hämmennyimme jälkimmäisestä.

Seuraavana päivänä tallusteltiin taas ympäriinsä ja katseltiin vähän uudempaa Poznania neuvostobrutalismiarkkitehtuureineen. Kauheasti ei enää ehditty tehdä, kun loppuiltapäivästä koitti jo aika lähteä Polskibussin kyydillä kohti Varsovaa. Mietittiin molemmat, miksei oltu varattu Poznanille yhtä päivää lisää, niin paljon pidettiin kaupungista ja tietty turistioppaastamme. 

We started discovering Poland by spenging the first two days in Poznan. The city was very cute right from the beautiful Old Town to the brutalist soviet concrete blocks, and we had the best local tourist guide, whom I knew from Mainz. When it was time to leave for Warsaw we both regretted not staying there a bit longer.