Olen melko huono penkkiurheilija. Jopa niin huono, etten saanut käytyä katsomassa yhtä ainutta Bundesliga-matsia, vaikka asun kilometrin päässä stadionilta ja FSV Mainz 05 pelasi itsensä liigan seitsemänneksi. Kuitenkin mieleeni on painunut MM-kisat 2010, jolloin opin, että jalkapallon katsominen voi olla parasta kaikessa (kerran neljässä vuodessa) ja mikä tärkeintä, että joukkueista yksi on yli kaiken: Die Mannschaft.

Olin jo aivan täpinöissäni, kun tajusin olevani Saksassa juuri näiden kisojen aikaan, saati sitten kun pelit vihdoin alkoivat. Koko tapahtuma on ollut sellaista kansanjuhlaa, että en tajua, miten kukaan tähän aikaan maassa vieraileva voi jättää kisat huomiotta: sama kuin menisi Pariisiin ja yrittäisi kieltää Eiffel-tornin olemassaolon. Jokainen Saksan peli on siis katsottu, sekä pari satunnaista muuta - rajansa minunkin innostuksellani, yli kymmenen matsia kuussa olisi jo liioittelua. Henkistä yhteyttä koen tähän keskieurooppalaiseen maaplänttiin siinä määrin, että kannustin Joukkuetta lähestulkoon suuremmalla intohimolla kuin Leijonia konsanaan.

Ja avot! Olin eilen Frankfurtissa todistamassa, kuinka Deutschland schoss ein Tor, nappasi itselleen neljännen tähden pelipaitaan ja koko kansakunta meni sekaisin. Kämppikseni ja vannoutunut kisaseurani totesi aamuyöllä kotiin päästessämme umpiväsyneenä ja onnellisena, että hei, me ollaan maailmanmestareita. Tuntuu epätodelliselta. 

****
I'm so happy, excited, grateful and all positive adjectives for being here to witness Germany winning the fourth star. What a world cup!

Lähetä kommentti

Someikonit © JH / Koodikielellä.blogspot.fi. Sisällön tarjoaa Blogger.

Instagram