Kävin myös Freiburgissa
perjantai 11. heinäkuuta 2014
Näin viime viikonloppuna taas hieman lisää Saksaa. Opiskelukavereita on tänä lukukautena läjäpäin vaihdossa, ja kokoonnuimme yhdessä tuumin Freiburgiin tuonne maan lounaisnurkkaan Schwarzwaldin kainaloon. Kaupunki on kuulemma sekä Saksan aurinkoisin että vihrein. Aurinko kyllä mollotti taivaalla sunnuntaina koko viikonlopun edestä, mutta muuten säät eivät varsinaisesti suosineet matkaajia. Vihreyttä kuitenkin löytyi joka tasolla! Sloganilla taidetaan useimmiten viitata kaupungin politiikkaan, mutta kyllä siellä silmä lepäsi lempivärini ympäröimänä muutenkin. Vehreyden lisäksi löysimme jopa pari järveksi kutsuttavaa lutakkoa, jonne pääsi vihdoin heittämään talviturkin! Siinä tajusin taas, kuinka paljon kaipaankaan Suomeen metsien ja järvien naapuriin asumaan.
Itse kaupunki pääsi vähän yllättämään. Olen kuullut joka suunnalta ylistyksiä Freiburgista, ja odotinkin kaikkea somaa ja kuvauksellista à la Heidelbergin vanhakaupunki. Pikavilkaisulla kuitenkin jopa Mainzin Altstadt taitaa olla isompi. Kuvauksellisuus sikseen, paikka vaikutti joka tapauksessa erinomaisen sympaattiselta, ja kukapa niitä vanhoja rakennuksia kaipaakaan, kun ympärillä on vuoret ja Schwarzwald?
Viikonloppu itsessään oli niin mainio, etteivät vatsalihakset ja posket olivat krampata kaikesta nauramisesta. Pari vuotta sitten olimme melko identtisellä porukalla opintomatkalla Itävallassa, ja tunnelma oli samaa luokkaa nytkin. Huonot jutut virtasivat ja ilmapiiri oli ihanan rento. Majoitusjärjestelyt suosivat kauhukaksikkoa, ja emäntämme vielä liittyessä mahdottomaan seuraamme taisi muilla olla meissä melkoista kestämistä. Huikeiden idisten lomassa kiipeiltiin pariin otteeseen korkeisiin paikkoihin (kirkontornin rappuset olivat yllättävän kapeat ja näköalatorni Schlossbergillä se vasta saikin polvet tutisemaan), juotiin hyvää viiniä Weinfesteillä tuomiokirkon kupeessa ja kuten jo mainittua, käytiin uimassa. Silkkaa helmeä kaikki.
Vanhojen tuttujen kanssa tohiseminen piristi kummasti olotilaa myös Mainzissa. Viimeisiä viedään, mutta jotenkin täälläkin olostaan jaksaa nauttia ihan eri tavalla, kun tietää, että Tampereella odottaa koulun alkaessa kasa hyviä tyyppejä, joiden kanssa jakaa postvaihtodepressiot ynnä muut. Sitä ennen voi vielä ottaa Saksasta kaiken irti, mikä vaan mukaan lähtee.
I've got quite a few friends from uni in Germany this semester, and so we all gathered in Freiburg last weekend. It was excellent three days with old friends and bad jokes. The city itself was wonderfully green and surrounded by as much nature as you can probably have in Central Europe. We even discovered a few ponds you can almost call a lake. Swimming has never felt so good.
Lähetä kommentti