Luxemburg-kuplassa

Luxemburg-kuplassa

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Heräsin eilen varttia vaille viisi ja hyppäsin puolitoista tuntia myöhemmin junaan. Neljää tuntia ja kahta junanvaihtoa myöhemmin olin Luxemburgissa, tuossa piskuisessa valtiossa, josta elävästi muistuu mieleen lukion yhteiskuntaopin opettajan kuvaus kummallisena talouskuplana. Tehtiin sinne  kahden hengen vaihtarikoplana yhden päivän täsmäisku moikkaamaan paikallista kaveria. Mikäs siinä, kun junaliput oltiin saatu pilkkahintaan, eikä etäisyyskään päätä huimannut.

Mielikuvani kaupungista koostuivat lähinnä rikkaista ihmisistä, hienoista pytingeistä ja kerroksittain rakentamisesta. Pikavilkaisun perusteella kauhean metsään en ollut mennyt. Shoppailukaduilla näkyi lähes pelkkiä parempien ihmisten kauppoja, liikenteessä puolet autoista oli vähintään avobemareita, ja -mersuja ja ohikulkijatkin vaikuttivat lähes kaikki kovin huolitelluilta. Kaupunki on rakennettu entisen linnoituksen ympärille, ja kerroksellisuus näkyi lukuisissa rotkoissa rakennuksineen ja niitä halkovissa silloissa. Plussaa tuli joka puolella vilahtelevista viheralueista, supersiisteistä kaduista ja putipuhtaista värikkäistä busseista. Vanhoja pompöösirakennuksia näkyi paljon, mutta katukuvasta on pidetty huolta melko modernilla otteella, ja kauempana mäkien päällä näkyi uutuuttaan kimaltelevia lasilaatikoita.

Tutkimusretkeily oli hyvässä seurassa mukavaa ja sääkin suosi turistia. Mainzissa on viime viikot ollut jatkuvasti päältä 30 astetta hautovaa hellettä, joten 25 asteen lukemissa pysytellyt lämpötila tuntui luksukselta, eikä kävellessäkään tarvinnut läkähtyä. Mitään oikeaa aktiviteettia meillä ei oikein ollut, pyörittiin vain melko päämäärättömästi pitkin ja poikin kaupunkia, kuvattiin paljon ja naurettiin hysteerisesti huonoille vitseille. Kinusin kahvituokion rouheassa kuppilassa, jossa jäälatte maistui ihanalta. Pikavilkaisulla ainakaan ruokapaikkojen hinta ei yllättäen edes kauhistuttanut suomalaista, joskin Saksan hintatasoon oli jo selvä ero.

Hauska yksityiskohta Luxemburgissa on monikielisyys. Kaduilla kuulee eniten ranskaa ja luxemburgia (kuulostaa käsittämättömältä saksan murteelta maustettuna ranskan sanoilla), mutta englanti ja saksa näkyy ihan yhtä lailla joka puolella. Kirjastossa kaikki kirjat olivat kieleen katsomatta sulassa sovussa samoissa hyllyissä ja kieli oli merkitty värikoodatuilla tarroilla. Me kieltenopiskelijat huokailimme moisen eksotiikan edessä.

Päiväretki oli mukava puhde perjantaille eikä yhtään liian lyhyt aika. Luxemburg ei ole kaupungeista suurimpia, ja rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että viimeisen puolen vuoden mittaan on matkailua kertynyt sen verran mittariin, ettei reissaamisesta jaksa enää samalla tavalla innostua. Nytkin tuntui vain lievästi absurdilta päräyttää tuosta noin vaan junalla yhteen maailman rikkaimmista valtioista, jossa en ollut koskaan kuvitellutkaan käyväni. Ai taas uusi maa, ok.

Illalla paikallisen vaihtokaverin hyvästeleminen viimeistä kertaa pidempään hetkeen tuntui sentään haikealta. Kuitenkin on mukava tietää, että ympäri Europpaa jää kavereita, joiden kanssa surullisen huonot vitsit naurattavat vatsalihastreeniksi asti ja väittelyt luonnistuvat pitkien taukojenkin jälkeen.

I spent yesterday in Luxembourg visiting a local friend from last semester. The city was beautiful, green and very clean. The layers of old fortress walls, bridges and narrow valleys made everything even more pictoresque and the weather was perfect. We wandered around the city streets, took a ton of pictures and laughed so much it hurt.