Viime hetket brunssilla ja byrokratian syövereissä

Viime hetket brunssilla ja byrokratian syövereissä

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Tasan viikon päästä tähän aikaan istunen autossa kaksikaistaisella moottoritiellä ja ihmettelen silmät suurina, kuinka monta koivua maisemaan mahtuukaan. Hoi Suomi, kohta nähdään ensimmäistä kertaa sitten tammikuun alun! Niin absurdia, niin ihanaa!

Ennen odotettua jälleennäkemistä lempparimaani kanssa on täällä Mainzissa vielä melko paljon hommaa. Viikko sitten oli allekirjoittaneen viimeinen tentti, ja pitkä viikonloppu oltiinkin sitten kuin Ellun kanat. Paikalliset opiskelijat tykkäävät säännöllisin väliajoin valloittaa kampuksen omiin tarkoituksiinsa, mistä ääriesimerkkinä toimi lauantaina järjestetty Sommerfest. Yliopistolla oli muun muassa 8 esiintymislavaa ja sen mukainen luku bändejä, skeittikilpailu, viinikojunurkkaus, pienimuotoiset käsityömarkkinat ja bileitä joka puolella. Se oli erinomainen ja hyvin sattumanvarainen ilta se. Kesäjuhlien lisäksi kulutan parhaillani viimeisiä jäljelle jääneitä roposiani muutenkin ramppaamalla suunnilleen joka päivä kavereiden kanssa brunssilla, ulkona syömässä tai baarissa yksillä tahi kaksilla. Kuin viimeistä päiväähän tässä eletäänkin, kun tietää käyvänsä joka paikassa viimeistä kertaa, ja kavereiden näkeminen päättyy aina hyvästeihin.

Sosiaalisen yliaktiivisuuden lisäksi myös yliopistolla ravaaminen on tullut tutuksi. Jos olin tähän mennessä säästynyt saksalaiselta byrokratialta, on lähtöjärjestelyt tutustuttanut siihen senkin edestä. Pelkästään kurssisuoritusten kerääminen ja oikeaan paikkaan saaminen vie sekä eliniän että elämänhalun, asunnon luovuttamisesta puhumattakaan. Kahviloita ja kavereita tulee varmasti ikävä, mutta paikalliselle virkamieskoneistolle totean kyllä viikon päästä, että adios panchos! Pitäkää te vaan lomakkeenne ja leimasimenne, meikkis siirtyy internetaikakauteen!