Pusikkosumpit
keskiviikko 20. elokuuta 2014
Keitin tässä eräänä kauniina iltana hetken mielijohteesta kahvit termariin, tein voileivän ja nappasin vielä palan rääppiäiskakkua laukkuun kameran kaveriksi ja marssin pusikkoon. Kauaa ei tarvinnut kävellä, ja tutuista lenkkimaisemista löytyi samantien mukava kalliopaikkakin eväshetkelle. Siellä kuusen suojassa heiluttelin varpaita ja join kahvia, joka maistui paljon kaiken vihreyden keskeltä paljon paremmalta kuin ruokapöydän ääressä. Äänimaiseman liepeillä oli havaittavissa liikennettä, räpiköiviä lapsia ja puuskuttavia lenkkeilijöitä, mutta päällimmäisenä oli kaikesta huolimatta rauha.
Päätin samalla marssittavani myös kaikki potentiaaliset kansainväliset vieraat ensi töikseni metsikköön. Onhan se nyt aika hienoa, että kilometrin päässä kotiovelta pääsee jo lenkkipoluille järventapaisen ympäri metsämaisemiin siinä, missä Saksassa näin ensimmäisen järvityylisen lutakon 9 kuukauden jälkeen oleskelun jälkeen Freiburgissa. Rhein menettelee, mutta voi Suomi ja luonto!
I drank my coffee in the woods the other day, simply because I felt like it. Being able to march to the nearest forest at the lake just like that is something I missed terribly in Germany. The coffee tasted much better there than at my kitchen table and the soundscape was oh so peaceful.
Lähetä kommentti