Corgi love

Corgi love

maanantai 8. syyskuuta 2014

(c) ninawanco

Olin 6-vuotias, kun meille tuli koira. Arttu ei välttämättä ollut just niitä penaalin terävimpiä kyniä mutta aina yhtä maailmaasyleilevä ja hyväntuulinen. Herra siirtyi autuaammille metsästysmaille kunnioitettavassa 14 vuoden iässä, ja siitä lähtien on perheessä vallinnut krooninen kaveri-ikävä. 

Tässä on aina ollut selvää, että jossain elämänvaiheessa minulla on koira, eikä mikä tahansa vaan tietenkin Artun jalanjälkiä seuraten corgi. Yksinasuvana opiskelijana se ei kuitenkaan ole ollut millään tavalla prioriteettilistalla: arvostan vielä liikaa vastuuttomuutta ja aamuisin säästettyjä vartteja, jotka menisivät hurtan ulkoiluttamiseen. Jotain tässä on kuitenkin tapahtunut, sillä viimeisen parin viikon sisään tajuntaani on iskenyt hetkittäin akuutti koirakuume. Kuinka paljon elämänlaatua parantaisi tuollainen jaloissa pyörivä, kroonisesti hyväntuulinen taistelupatonki?

Helpotan pahennan ikävää seuraamalla instagramissa Nina-corgia. Sydän sulaa noita kuvia katsoessa.

I've always known I want to have a corgi at some point. It's not very actual though given that I live alone and appreciate my carefree student life too much for now. Even still I've surprised myself in the past few weeks by missing that happiest (although not the brightest) furry face a lot. Following @ninawanco on Instagram doesn't really help.