Parasta maailmassa
maanantai 1. syyskuuta 2014
Tiedättekö sen fiiliksen, kun treenien jälkeen istuu bussissa tai kävelee kotiin, eikä kerrassaan voi lopettaa itsekseen virnuilemista, sillä maailmassa ei ole mitään parempaa kuin enforfiinihumala? Ennen vaihtoa pääsin siihen olotilaan parhaimmillaan aika useinkin krav magan jälkeen. Kunnon hikitreeniä, välineisiin potkimista tai vaihtoehtoisesti matossa möyrimistä. Herranpieksut sitä jälkihien määrän kanssa korreloivaa ylitsevuotavaa energiaa, vaikka just on kaikkensa antanut.
Vaihdossa ei moista hurmosta ihan liikoja näkynyt – oli parempaakin tekemistä kuin huhkia puntilla ja treeneissä, eikä se nyt vaan ollut yhtä kivaa. Loppukesästä en tehnyt enää sitäkään vähää.
Tänään kävin sitten koulun alun kunniaksi jumpassa kyykkäämässä ja punnertamassa ja oooh! Aivan samoihin sfääreihin en päässyt kuin rakkauslajitreeneissä, mutta kyllä, endorfiinit ovat ehdottomasti täällä taas! Niin että sitä mä tulin tänne sanomaan: Ihanaa kun tuntuu taas tältä!
***
After one year of practically no excercising I fell in love with training again today. At least temporarily.
Voi tiedän! Mä niin ootan sitä päivää kun pääsen taas pitkästä aikaa juoksemaan ja liikkumaan! Vaikka ei se varmaan sitten kiinnosta enää yhtään niin paljon kuin nyt, kun se ei oo oikein mahdollista :D
VastaaPoistaTuo klassikko :D Vaan eiköhän se into sieltä sitten löydy! Mä pelkäsin myös, että pääsin vuoden aikana laiskistumaan niin paljon, ettei liikkuminen kiinnosta enää yhtään. Onneksi näin ei ehkä kuitenkaan päässyt käymään. :)
Poista