Vuosi sitten Hesarissa varoiteltiin liiallisesta kynttilöiden polttamisesta ja verrattiin sitä passiiviseen tupakointiin. Kuitenkin pimeyden koittaessa taas viiden aikoihin alkuillasta olen todennut, että olkoon, minähän sitten muutun puoleksi vuodeksi passiiviseksi pienhiukkasuhriksi, sillä eihän tästä synkkyydestä selviä muuten millään.

Talouteen eksyi viikonloppuna yksi hiukkassaastuttaja lisää, kun kotoutin outlet-reissulta Iittalan Nappulan Berliinin Mauerparkista raahatun kynttilänjalan ja vastikään tuhotun syntymäpäivälahjaportviinipullon seuraksi. En voinut vastustaa pilkkahintatarjouksessa ollutta mintunvihreää yksilöä, vaikka olenkin tässä yrittänyt harjoitella tarkan markan naiseksi. Onneksi Nappula sopii noiden kahden kaveriksi kuin nenä päähän. Terveydelle haitallista tai ei, väitän että talvi tiukan kohtuullisella kynttilänpoltolla on puolestaan tarpeeton mielenterveysriski. 

***
Burning too much candles is apparently surprisingly serious health risk. When the sun sets around five in the afternoon I'd say it's just as much of a mental health risk to not have an excessive amount of candles all around the flat though. This thought in mind I bought the Nappula candlestick to accompany a few old ones. Screw you darkness.

Pariisista kotimaahan päästyäni jatkoin vielä lomaa pääkaupunkiseudulla. Oli ihanaa nähdä etelään kotiutuneita kavereita taas, ja parin päivän toinen kohokohta oli tavata viime aikoina mielessä ollut huipputyyppi kolmen vuoden takaa. Kummallista vaihtaa kuulumisia kertarysäyksellä käytännössä koko opiskeluajoilta.

Se ensimmäinen kohokohta oli koko visiitin teema eli Kauniin kattauksen viikonloppu. Joskus astiat täytyy saada kaapista näytille tuulettumaan, joten hartaat ylensyöntibrunssit olivat itsestäänselvyys. Kaiken kaikkiaan keskustelut sisustamisesta, vaatteista ja muista turhanpäiväisyyksistä sekä vierailut kavereiden kauniissa kodeissa tekevät silloin tällöin terää. Kuinka inspiroivaa onkaan olla näin visuaalisten ihmisten ympäröimänä!

Kolmas kerta toden sanoo, miksei myös matkaillessa? Juuri niin monta kertaa olen käynyt Pariisissa, tällä kertaa ennätyspitkästi viikon verran. Reissu oli rento ja kiireetön, mutta kiitokseksi stressittömästä lomasta sain kotiin tullessa vuosikymmenen räkätaudin. Mikäs tässä niiskuttaessa juu.

Mutta itse matkaan! Aktiviteetit jakautuivat oikein mukavasti kavereiden näkemiseen, kaupungilla patsasteluun ja kämpillä laiskotteluun. Korkeakulttuurista vastasi Musée d'Orsay, sushiövereistä aasialainen all you can eat -buffet. Le Marais vei pienen palan sydäntäni, ja reissun ikimuistoisimmat maisemat tarjosi hetki Pariisin katoilla savupiippujen lomassa Eiffel-tornin välkkyessä diskotunnelmissa. Puhuin lähes koko matkan ajan saksaa. :]

Kaikesta huolimatta Paris jäi tälläkin kertaa vain ihan kivaksi.  Onhan se komea kaupunki muttei mitään sen ihmeellisempää. Eiffelin ja muiden turistinähtävyyksien kulminoitumien jälkeen en oikein tiedä, mitä siitä jää enää jäljelle? Suurkaupunki suurkaupunkien joukossa, ei sen kummempaa. Sydämeni valloittanutta Berliiniä sen sijaan oli useampaankin otteeseen ikävä. 

Kuvia otin sentään pari kertaa kiellonkin päälle. Tässä muutamia otoksia ihan ok -fiilistelyä.


Paris is nice but nothing compared to Berlin.

Kaksi kuukautta Suomessa, ja taas suuntana lentokenttä. Onneksi rahat loppuvat kohta kesken ja kouluhommat kaatuvat päälle, niin loppuu tämä jatkuva reissaaminenkin hetkeksi.

Elämän realiteetteja odotellessa suuntaan kuitenkin vielä Pariisiin, tuohon rakkauden kaupunkiin, josta minulla on lähinnä kyseenalaisia kokemuksia. Turistioppaanani toimiva paikallinen ex-kämppis jo tuumasi, että paineita alkaa olla, miten tällaiselle traumatisoituneelle nirsolle paikkoja esittelisi. Vaan mikäs tässä, kun ei itse tarvitse miettiä ohjelmaa vaan luottaa aidon Parisienin vaistoon. On jo aikakin antaa mestalle uusi mahdollisuus.

Joutunen kuitenkin parina päivänä seikkailemaan kaupungilla yksinkin, mutta perehtyminen mahdollisiin aktiviteetteihin on ollut melkoisen laiskanpulskeaa. Siispä jos Sulla on hihassa paras Pariisi-vinkki, olisi tosi mukava kuulla kokemuksia ja suosituksia!

***
Hello there Paris! 

Viikonloppu lähti tänään brunssilla käyntiin. Kutsuttiin alakerran naapurin kanssa kamut kylään, käytiin eilen kaupassa ja panikoitiin aamu keittiössä tunnin aikatauluista jäljessä. Kuvaamisestakaan ei tullut mitään, kun akuutista kofeiininpuutteesta kärsivät vieraat huutelivat malttamattomina vierestä, mutta ihan hyvin eväät kelpasivat kaikille hetken odottelun jälkeenkin. Kaiken lisäksi puolivahingossa ostamani kahvinpurut loppuivat vihdoin, joten pääsin investoimaan kahvipapuihin ja keittämään tuoreesta purusta sumpit. Maidonvaahdotinkin pääsi pitkästä aikaa tositoimiin. Kahvi kuin kahvi, mutta ainahan hifistelystä paremman mielen saa.

***
This weekend started with a brunch. The timing skills of us hosts were quite horrendous but we managed it in the end and the guests forgave us as soon as they finally got some caffeine.

Vielä kuukausi sitten en olisi uskonut, että voisin olla niin täystyöllistetty koulun ja treenien kanssa, ettei blogiinkaan meinaa ehtiä kirjoittaa. Vähän on myös hukassa, mistä tänne nyt vaihtovuoden raportoimisen jälkeen kirjoittaisi, kun aika kuluu pääasiassa kielitiedekirjojen, ranskan- tai ruotsinaineiden, halfguardien ja sweeppien parissa. Vaan toisaalta ehkäpä juuri siksi ihan hyvä muistutella itselleen edes täällä blogin puolella, että tuleehan sitä silloin tällöin jotain muutakin tehtyä.

Esimerkiksi olen tässä sentään ehtinyt Turkuun ja takaisin. Sukuloiminen oli oikein mukavaa, ja Suomen Pariisiin kotoutuneen vaihtokaverinkin kanssa istuttiin aurinkoista sunnuntaita jokirannassa ryystämässä mukikaupalla teetä. Parasta kuitenkin oli varsin energinen ja huomionkipeä otus, joka soi opiskelijalle yhteensä noin viiden minuutin työrauhan kandipapereihin syventymiseen.


I spent one weekend in Turku visiting relatives and seeing a friend from exchange. There was also this lively creature who successfully kept me from doing any uni work.

Viime aikoina on uni maittanut ja vähimmäismäärä on näemmä vähintään kahdeksan tuntia yössä. Tässä eräänä yönä kävi kuitenkin grande catastrophe, ja yöunet jäivät vain seitsemään. Herätyskellokin soi vielä kovin aikaisin (seiskalta...), ja jossain vaiheessa olin jo varma, etten pääse sängystä koskaan ylös.

Onneksi vaivauduin. Olipa ihana keitellä aamupuurot ja katsella samalla auringonnousua. Koko kämpän valtasi pehmeä valo, josta oli ihana nautiskella nyt, kun näitä auringonnousuja vielä näkee eikä tarvitse pilkkopimeässä herätä. Kirkasvalo on jo käden ulottuvilla valmiina tositoimiin syksyn ällöosuuden koittaessa, mutta ehkä juuri se pimeän vääjäämättömyys tekee näistä kirkkaiden syysaamujen auringonnousuista niin kauniita.

Nousin vielä tuona aamuna niin aikaisin, että ehdin matoilla kotona kaikessa rauhassa valoa fiilistellen, ja lopulta kouluun lähtiessä olin imenyt itseeni aimo annoksen positiivista energiaa. Se tosin karisi bussimatkan aikana, kun puhelinta pommitettiin koko matka viesteillä enkä voinutkaan koomata powernap-henkisesti. On se sentään seitsemän tunnin yöunien jälkeen elinehto, oli aamu kuinka valoisa tahansa. Vaikeaa tämä elämä älypuhelimen omistajana.


I woke up one day a bit earlier than usually and was utterly tired. Then the sun came up and the light was so soft and amazing that my mood got instantly better. Oh the beautiful autumn mornings (now that they're still beautiful...)!
Someikonit © JH / Koodikielellä.blogspot.fi. Sisällön tarjoaa Blogger.

Etsitkö jotain?

Instagram