Ihana aamu
keskiviikko 1. lokakuuta 2014
Viime aikoina on uni maittanut ja vähimmäismäärä on näemmä vähintään kahdeksan tuntia yössä. Tässä eräänä yönä kävi kuitenkin grande catastrophe, ja yöunet jäivät vain seitsemään. Herätyskellokin soi vielä kovin aikaisin (seiskalta...), ja jossain vaiheessa olin jo varma, etten pääse sängystä koskaan ylös.
Onneksi vaivauduin. Olipa ihana keitellä aamupuurot ja katsella samalla auringonnousua. Koko kämpän valtasi pehmeä valo, josta oli ihana nautiskella nyt, kun näitä auringonnousuja vielä näkee eikä tarvitse pilkkopimeässä herätä. Kirkasvalo on jo käden ulottuvilla valmiina tositoimiin syksyn ällöosuuden koittaessa, mutta ehkä juuri se pimeän vääjäämättömyys tekee näistä kirkkaiden syysaamujen auringonnousuista niin kauniita.
Nousin vielä tuona aamuna niin aikaisin, että ehdin matoilla kotona kaikessa rauhassa valoa fiilistellen, ja lopulta kouluun lähtiessä olin imenyt itseeni aimo annoksen positiivista energiaa. Se tosin karisi bussimatkan aikana, kun puhelinta pommitettiin koko matka viesteillä enkä voinutkaan koomata powernap-henkisesti. On se sentään seitsemän tunnin yöunien jälkeen elinehto, oli aamu kuinka valoisa tahansa. Vaikeaa tämä elämä älypuhelimen omistajana.
I woke up one day a bit earlier than usually and was utterly tired. Then the sun came up and the light was so soft and amazing that my mood got instantly better. Oh the beautiful autumn mornings (now that they're still beautiful...)!
Lähetä kommentti