Postausaiheiden löytäminen on tuntunut viime aikoina melko tahmealta puuhalta, ja ne ainoat kerrat kun niitä olisi, kuvamateriaalista ei ole puhettakaan. Kostoksi raportoin nyt kaikesta huolimatta kuulumisia, ilman niitä kuvia tai kuuluistaa punaista lankaa.


Vuosien haaveilun jälkeen sain leivottua pekaanipähkinapiirakkaa. Yllätyksekseni se oli helppo kuin mikä ja maistui juuri niin epäterveellisen hyvältä kuin ainesosista voi päätellä. Sitä ennen leivoin sitruunamuffinsseja, söin niitä liikaa ja tunsin itseni pieneksi elefantiksi puoli viikkoa treeneistä huolimatta. Fail.

Aloitin  hypermielenkiintoisen kandikirjan. Kieli ja aivot, siinä on niin oiva kombo että voisin kyynelehtiä silkasta inspiraatiosta.

Olen kahden viikon aikana istunut enemmän uusissa baareissa kuin ensimmäisenä kahtena Tampereen-vuotena yhteensä. Paino sanalla istunut. Suurin osa mestoista on vieläpä ollut varsin lupaavan oloisia.

Kävin glitterin täytteisissä pirskeissä paljettipaita päällä ja diskopallokoru kaulassa. Paras tapa tutustua uusiin ihmisiin.

Miksen ole aiemmin tajunnut, että Yatzya voi pelata muuallakin kuin mökillä?!

Painifiilikset vaihtelevat säännönmukaisesti silkasta epätoivosta euforiahuippuun siitä huolimatta, että motoriikanpuutteeni pysyy vakiona. Tiistait eivät toimi koskaan, lauantait harvoin, torstaisin ja sunnuntaisin olen liekeissä.

***
The small things in life have included lately activities like baking a pecan pie after years of dreaming about it, reading a super interesting book for the bachelor thesis, hanging out in numerous new bars, getting to know new people while wearing as much glitter as possible, playing Yatzy and feeling either desperate or euphoric after every training.

Lähetä kommentti

Someikonit © JH / Koodikielellä.blogspot.fi. Sisällön tarjoaa Blogger.

Instagram