Helsingin pauloissa
sunnuntai 14. joulukuuta 2014
Olen elokuun jälkeen tainnut käydä Helsingissä kolme kertaa, ja jo on kaverin suusta kuultu kiitoksia, kun mua on niin usein näkynyt. Myönnettäköön että parannus on melkoinen verrattuna esimerkiksi toiseen opiskeluvuoteen, jolloin minua ei saanut poistumaan Tampereelta millään ilveellä. Tänä vuonna sen sijaan on pääkaupungissa piipahtaminen tuntunut kovin helpolta. Sinne kotoutuneilla kavereilla on tietysti osuutensa asiaan, mutta täytyy tunnustaa, että kaupunki itsessäänkin vetää joka kerta enemmän puoleensa.
Muutos on melkoinen, kun nuorempana jos en nyt ihan inhonnut Helsinkiä niin melkein ainakin. Uudenmaan kasvattina sain tarpeekseen kehyskuntien Helsinki tai ei mitään -asenteesta, ja Tampereella virkistävää onkin ollut tutustua ihmisiin, jotka ovat käyneet pääkaupungissa yhden käden sormilla laskettavan kertamäärän ja välittävät paikasta tasan saman verran. Kyllä, Suomessakin on muita kaupunkeja!
Vuosien saatossa olen kuitenkin alkanut ymmärtää paikan hohtoa. Kampin, rautatieaseman ja Stockan bermudan kolmiosta poistuttua siitä on paljastunut ihan uusia kerroksia (mikä yllättävä havainto), ja onhan tuo kantakaupunki nyt nätti kuin mikä. Tässähän alkaa jo vallan odottaa uusia Helsinki-reissuja, joilla pääsee tutustumaan uusiin kulmiin!
I used to dislike our capital quite a lot when I was younger. In the past years I've changed my mind completely thanks to my friends living there. Helsinki has its own charm and I can't wait to discover a bit more of it every time I'm around.
Lähetä kommentti