Nyt kun tätä vuotta on kasassa vasta ensimmäiset puoli viikkoa, kehtaan vielä kirjoittaa katsauksen viimeisiin 12 kuukauteen, nyt kun kerrankin muistan.


Viime vuoden tammikuussa palasin ympäri Suomea vietetyn joululoman jälkeen takaisin vaihtokaupunkiin Mainziin. (Ahkerasti taisinkin palata, lintsasin muistaakseni heti ensimmäisellä täydellä viikolla viettääkseni siskon kanssa päivän Frankfurtissa. :] ) Talvilukukautta oli jäljellä enää kuukausi, ja helmikuussa kirmasin sitten vapaalle kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi. Keskitin rahani ja energiani reissaamiseen: viikko Berliinissä vei sydämeni ja kokeilin myös ensimmäistä kertaa reppureissaamisen tynkää Puolassa ja Prahassa. Edinburghiinkin ehdin, ja sen ajan kun en ollut tien päällä, rakastuin uudestaan keväiseen Mainziin.

Koulu alkoi taas huhtikuun lopulla juuri korkeimmissa kesälomatunnelmissa. Arki ei kuitenkaan ehtinyt liiemmin iskeä vielä toukokuussakaan, kun pian vappupirskeiden ja omien synttärieni jälkeen suvun kuopus putkahti maailmaan ja minusta tuli täti. Ehdin katsomaan pikku-ukkoa kolmen viimeisen Saksan-kuukauden aikana muutaman viikon välein enkä olisi voinut olla onnellisempi vaihtovuoteni ajoituksesta saati maantieteellisestä sijainnista.


Tein kesällä edelleen useita lyhyempiä reissuja Saksassa ja käväisin ulkomaidenkin puolella muutamaan otteeseen. Kesäkuussa matkaväsy alkoi kuitenkin jo painaa ja koulumotivaatio lähti heti suvivirren aikoihin kesälomille. Suomalainen ystävä tuli vieraaksi juuri parahiksi estämään pahimman kriisin ja muistutti, miten nauttia elämän pienistä asioista. Jalkapallon MM-kisat alkoivat samoihin aikoihin, ja jokainen Saksan matsi katsottiin kollektiivisessa hurmiossa, megalomaanisesta finaalista puhumattakaan.

Koulustakin päästiin vihdoin heinäkuun lopulla eroon, joten ehdin valmistautua kotiinpaluuseen  kiertämällä niin monet Mainzin kahvilat, kuppilat ja brunssipaikat kuin suinkin mahdollista. Kesäistä Suomea oli jo ikävä, ja lähteminen tuntui helpolta. Tiesin että vaihtovuoden parhaimpia tyyppejä näkisin vielä, vaikka yhteydenpito välillä olisikin katkolla.


Elokuussa olinkin jo Suomessa. Kaikki se vihreys ja ilman raikkaus tuntui ihmeelliseltä. Mainziin ja Darmstadtiin palasin kuitenkin vielä yhdeksi viikonlopuksi. Sillä toisella kertaa lähtö oli vaikea, kun Mainzille ja siskon perheelle piti sanoa oikeat hyvästit useiksi kuukausiksi ja vaihto oli lopullisesti ohi. Elämä Tampereella alkoi surrealistisissa tunnelmissa ja pää oli sekaisin kahden maan välillä. Paluu koulun penkille oli nihkeää ja yhtä tulevaisuuskriisiä, mutta onneksi vertaistukea oli tarjolla monin kappalein.

Vaihtovuoden laakereilla lepäilyn jälkeen ryhdistäytyin alkusyksyllä ja aloitin lukkopainin ja brasilialaisen jujujutsun peruskurssin. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, ja liikunta pelasti aika monilta sopeutumiskriiseiltä. Arkea pakoilin myös vierailemalla tärkeimpien tyyppien luona pitkin Suomea ja viettämällä syysloman Pariisissa. Haikeudella jäin muistelemaan Keski-Euroopassa reissaamisen helppoutta ja edullisuutta.


Loppuvuosi meni pääasiassa kouluhommien, painin ja sosiaalisen elämän merkeissä. Alkusyksyn arjen tahmaisuutta ei enää näkynyt kuin ajoittain, ja pahimmat tulevaisuudenkriisitkin helpottivat. Tutustuin oluisiin Tampereen kivoimmissa paikoissa, pääsin puhumaan paljon saksaa ja vietin kerran niin ihanaa iltaa monikansallisessa porukassa, että muistelen sitä vieläkin haikeudella. Kouluhommia tein loppuun asti yliannostuksen verran, ja joululoma tuli todella tarpeeseen.

Tiivistettynä tämän vuoden ensimmäinen puolisko meni reissatessa ja toinen pallo hukassa. Vaihdon helppouteen nähden kotiinpaluun vaikeus tuli yllätyksenä, ja koko syksy oli varsinaista vuoristorataa. Milloin kaikki on vain menetellyt ja arki turtunut sekavalta puurolta, milloin Tampere on ollut ihana ja kaikki hikitreeneistä tenttikirjoihin on ollut silkkaa inspiraatiota. Elämän suunta on edelleen vähän hakusessa, mutta pikkuhiljaa olen oppinut luottamaan siihen, että kaikki kyllä järjestyy ilman jatkuvaa panikointiakin. Vuosi 2014 loppui kerrassaan jännän äärelle, ja odotankin suurella mielenkiinnolla, mitä tämä uusi tuo tullessaan. 
Kaiken kaikkiaan hyvä vuosikerta tästäkin saatiin. Haluaisin vielä kiittää teitä kaikkia, jotka olette olleet mukana tekemässä viime vuodestani sitä, mikä siitä lopulta tuli!


My year 2014 was a bit bipolar. The first half I spent in Germany, travelled more than ever and life seemed to be a piece of cake. Then came the return to Finland. I had virtually no plans for the future when the university started again and almost everything I was doing felt ok but never anything more. Thankfully the phase didn't last forever, and I'm lucky to have so many wonderful people around to talk with. In the end I've managed to find inspiration in countless things. The future is still a big question mark but that just makes this new year all the more exciting. The last 12 months were all in all good ones full of experiences. Thank you all who were a part of it!

Lähetä kommentti

Someikonit © JH / Koodikielellä.blogspot.fi. Sisällön tarjoaa Blogger.

Instagram