Olen harmittomien elokuvien suuri ystävä. Ajatteluun kannustavat pätkät ovat tietysti yleensä parhaimpia, eikä syvyyskään ole pahitteeksi, mutta jotain maustani kertonee, että Paddington voisi olla ihan varteenotettava aihe seuraavalle leffareissulle.

Nyt kuitenkin kävi niin, että kaveri kysyi seuraksi katsomaan Nightcrawleria ennen kuin se lakkaa pyörimästä teattereissa. Olin nähnyt trailerin ja tiesin, etten koskaan oma-aloitteisesti lähtisi sitä katsomaan, mutta kerrankos sitä, kun nyt kerta pyydettiin.


Töitä etsivä pikkunilkki Lou alkaa kuvata onnettomuus- ja rikospaikoilla myydäkseen kuvamateriaalin uutistoimistoille. Kunnianhimoinen tyyppi on vakuuttunut, että tästä se ura urkenee ja tekeekin itsestään korvaamattoman huonojen katsojalukujen kanssa kamppailevalle uutistoimistolle. Moraaliset ja eettiset kysymykset eivät paljoa paina shokeeraavien kuvapätkien metsästyksessä, eikä Lou kaihda kuvauspaikkojen saati kilpailuasetelmien uudelleenjärjestelyä.

Ei muuten ollut niitä harmittomia elokuvia. Nightcrawlerissa kaikki on puistattavan moraalitonta, häikäilemätöntä ja sosiopaattista, ja puolessa välissä harkitsin rehellisesti salista poistumista. Näkemys viihteellistyneestä uutismaailmasta, jossa totuus ja hienotunteisuus  ovat jäänyt kauas katsojalukujen taakse, on jokseenkin iljettävä ja suomalaiseen kaikin puolin korrektiin uutisointiin tottuneelle myös täysin vieras. Hyvin toteutettu ja näytelty elokuva kuitenkin on, siitä ei pääse mihinkään. Erityispropsit Jake Gyllenhaalille, joka on business-latteuksia lausuvana häikäilemättömänä hyypiönä jotain aivan muuta kuin epäloogisesti mieltämäni kultapoju (joo tiedetään, onhan hän tehnyt aika häiritseviä elokuvia ennenkin).


Vaikeinta tällaisissa pätkissä on ihmisten kierous ja epäempaattisuus, kun siihen ei voi millään tasolla samaistua. Päivänvaloon astellessamme olin kuitenkin jollain tasolla hyvilläni, etten marssinutkaan kesken kaiken pois, sillä hyvä elokuva se oli, ei käy kieltäminen. Kannattaa toki katsoa, jos ei karta ahdistavia leffaelämyksiä. Minä kuitenkin taidan seuraavaksi keskittyä niinkin haastaviin katsomiskokemuksiin kuin  Ranskalaista häähumua tai Muumit Rivieralla.

***
A friend asked me to the cinema to watch Nightcrawler. I prefer films that make me feel good or even thoughtful but Nightcrawler just made me distressed. In the end I had to admit that it is a good watch though, as creepy as it is. Even still, the next film I'll be watching is going to be Paddington or something of the sort.

Kuvat täältä.

Lähetä kommentti

Someikonit © JH / Koodikielellä.blogspot.fi. Sisällön tarjoaa Blogger.

Instagram