Lauantaina laumaeläiminä tunnetut opiskelijat valtasivat Hervannan, tuon Tampereen kauneimman lähiön. Ilmassa oli suururheilutapahtuman henkeä, kun tulevat akateemikot mittelöivät maailmanmestaruudesta perinteisessä kansallislajissamme kyykässä. Tunnelma oli harras ja ehdottoman tervehenkinen.
Eufemismit sikseen, vuoden paras opiskelijatapahtuma koitti vihdoin viikonloppuna! Olen tänä lukuvuonna ollut tragikoomisen niuho opiskelijakekkereiden suhteen, mutta kyykkä kyllä paranee vuosi vuodelta. Parastahan siinä on muun muassa kaikki. Aamun päältä kymmenen naisen kälätys taikajuomia keitellessä ja erinäisiä rekvisiittoja askarrellessa. Raitis talvinen ulkoilma ja vähemmän raittiit kanssaihmiset. Pelit hyvässä hengessä ilman pienintäkään menestymisen painetta. Haalarikansa. Viidentoista hengen kollektiivinen välikuolema noutopitsojen äärellä kämpän lattialla. Hurjaa bailabailaa samaisessa yksiössä, mieluiten pitkissä kalsareissa. Jatkojen jatkot, jos vielä virtaa riittää. Aamusta iltaan (tai aamuyöhön) parhaiden tyyppien kanssa.
Näillä muistoilla jaksaakin taas niuhoilla loppukevään. Kuvan tulppaanit liittyvät tapaukseen tarjoamalla aurinkoisena maanantaiaamuna kämpän ainoan siistin kohdan. Syy siihen löytyy alla olevasta kuvasta. Todellisuus ei kuitenkaan ole ihan niin raadollinen, sillä sunnuntaina en herännyt päänsärkyyn vaan puhtaaseen onnellisuuteen. Kiitos kyykkä!
Last Saturday was the World Championship of Academic Kyykkä in Tampere. In case you haven't heard of the megalomaniac sporting event, just remember that it is the best thing to ever have happened to the human kind. After that one day of absolute bestness I can get back to my boring "oh student party, what's that?" mode for the rest of the semester.
