Tehopakkaus asialla
maanantai 1. kesäkuuta 2015
Istun junassa kotimatkalla Helsingistä. Kolme hurraahuutoa VR:lle ja Veturin 5 euron kesäkampanjamatkoille: lähijunassa kyhjöttämisen sijasta minulla on kerrankin älyllinen istumapaikka, kone latauksessa ja wifi käytössä! Tässähän voi kerrankin tehdä muutakin kuin katsella maisemia, joita ei näin puolenyön aikaan edes näy. Ei sillä, että väheksyisin matkustamismoodia tyhjine katseineen ja harhailevine ajatuksineen. Se on usein parasta koko touhussa.
Ajan hyötykäytöstä pääsin tukevalla aasinsillalla viime viikkoihin ja kuukausiin. Näin viikonloppuna Helsinki-naisia, ja taisi kuulumisiin lähes kaikilla lukeutua sellaista kiirerumbaa, että oksat pois. Täystyöllistyminen suunnilleen jokaisella elämän osa-alueella onkin tänä vuonna ollut ystäväpiirini teema, ja omista stressailuistani huolimatta tuntuu, että olen päässyt aika helpolla. Silti havaitsin, että viime kuukaudet ovat tehostaneet myös minun ajankäyttöäni aika lailla alkukevään haahuiluun verrattuna.
Taiteilu koulujuttujen, iltatöiden ja treenien välillä on varmistanut, ettei tekemisen puutteesta ole tarvinnut kärsiä oikeastaan minään vuorokaudenaikana. Tänä viikonloppuna huomasin, että aikatauluttaminen alkaa sujua jo melkoisella rutiinilla. Sain nimittäin kolmeen päivään mahdutettua hengästyttävän määrän sisältöä, ihan luonnostaan. Tai no, tässä on pieninä uhrauksina nukuttu kahtena viime yönä yhteensä 9 tuntia ja junamatkat käytetty esseen hutaisemiseen vasemmalla kädellä. Joka tapauksessa jännä huomata, kuinka paljon ohjelmaa sitä lopulta saa ahdettua muutamaan hassuun päivään, kun tekeminen on mukavaa eikä energiaa tuhlaa täydestä aikataulusta stressaamiseen, tuohon helmasyntiini.
Vaan ei käy kieltäminen, ei näitä turboviikkoja määräänsä enempää jaksa. Onneksi akkujen lataaminen sujuu näin alkukesästä lähes itsestään, kun suo itselleen iltahetket ulkona. Järven rannalta tai mäkihyppytornin korkeuksista näyttävät aikataulutkin aika kaukaisilta.
Lähetä kommentti