Ja taas mennään
lauantai 25. heinäkuuta 2015
Miksi turhaan pysyä yhdessä paikassa, jos voi olla pysymättäkin? Tällä logiikalla heitin Tampereelle juuri puolen vuoden hyvästit, sillä seuraavat kuukaudet kuluvat kotomaan sijaan Wienissä.
Tuntuu epätodelliselta edes kirjoittaa tästä. Sain vappuaattona tietää saaneeni hakemani harjoittelupaikan Mozart-kuulien ja Gustav Klimtin luvatusta maasta, mutta koko kesä on mennyt sellaisissa stresseissä, ettei tämä tieto ole sisäistynyt vieläkään aivan täysin. Vasta tällä viikolla muuttolaatikoiden seassa uiskennellessani olen havahtunut pariin kertaan siihen tosiasiaan, että ensi tiistaista lähtien asun 8 kertaa Tampereen kokoisessa kaupungissa, puhun arkikielenä saksaa ja istun 40 tuntia viikossa toimistotöissä.
Ajatus on vieläkin kovin absurdi. Sormet ristiin, että faktat uppoaisivat päähän viimeistään ensi viikolla, kun metrokartassa on useampi kuin yksi linja ja Suolijärven lenkkipolut ovat muisto vain.
No ohhoh! Onnea harjoittelupaikasta ja tsemppiä uusiin tuuliin!
VastaaPoistaKiitokset, yritän purjehtia menemään! :)
Poista