Stressi-Erkki kateissa
keskiviikko 29. heinäkuuta 2015
Täällä sitä nyt ollaan, perillä puolen Euroopan läpi reissaamisen jälkeen.
En usko enteisiin, kohtaloon, karmaan tai muihin sellaisiin hömpötyksiin, mutta jos tämän muuton vaikeusasteesta voi mitään päätellä, tulee seuraavat puoli vuotta olemaan pala kakkua – sellaista kuuden kerroksen vadelmasuklaakakkua tuoreine marjoineen ja mascarponevaahtoineen.
Ensinnäkin pakkasin kertaheitolla matkalaukun lukemaksi maagiset 22,2 kiloa (ikävä kyllä ilman matkaan mielinyttä corgia). Epäilin vielä viikonloppuna porukoilla hyperventiloivani viimeistään lentokoneessa, mutta mitä vielä. Junailin maanantaina viettämään viimeistä iltaa Helsingissä, ja alter egoni Stressi-Erkki hyppäsi kyydistä jossain Riihimäen kohdilla. Panikoimisen sijaan nautin Hesan naisten seurasta ja Hietalahden vaaleanpunaisesta auringonlaskusta.
Matkapäivän koittaessa en pelännyt pommiin nukkumista, lennoilta myöhästymistä, eksymistä, ryöstetyksi tulemista enkä matkatavaroideni kadottamista. Löysin kämpille kertaheitolla, täällä on kaikki kunnossa ja seutu vaikuttaa oikein passelilta. Saksa sujuu hyvin ja Wien tuntuu lähestulkoon hahmotettavalta kaupungilta.
Näinkö helppoa elämä on, kun lopettaa stressaamisen? Niin vain tuli juuri muutettua ulkomaille.
Lähetä kommentti