Tunnelma taivaissa
maanantai 24. elokuuta 2015
Tampere-kaveri vietti pitkän viikonlopun Wienissä. Hauskempaa jälleennäkemistä en osaa edes kuvitella, eikä siitä vähiten ole kiittämistä emännän virkaa hoitaneelle itävaltalaiselle, johon olen Tampereen naisten myötävaikutuksella itsekin tutustunut. Edes lauantain totaalinen välikuolema ei pilannut menoa, vaikka myönnettävä on, ettei kisakunto ole enää sama kuin tuoreena parikymppisenä.
Sunnuntaihin mennessä oltiin toivuttu jo niin paljon, että uskallettiin iltapäiväksi Prateriin. Wienin kuulu huvipuisto oli tuttu jo kolmen vuoden takaiselta opintoretkeltä, mutta vasta nyt tajusin, kuinka valtava se onkaan. Huippua puistossa on myös, ettei sisäänpääsystä peritä maksua lainkaan, vaan rahastus hoituu jokaisen laitteen kohdalla erikseen. Täydellistä meille haahuileville turisteille, ja siellä kannattaakin ehdottomasti käydä fiilistelemässä tunnelmaa, vaikkei laitteissa ravaaminen nappaisikaan. Sormeni syyhyää käydä kameran kanssa paikan päällä vielä iltahämärällä, jolloin ilmassa leijuu oikein kunnon karnevaalifiilis.
Me jätettiin myös tällä kertaa melkein kaikki laitteet välistä Riesenrad-maailmanpyörä mukaan lukien, mutta Euroopan korkein keinukaruselli oli välttämätön. 117 metriä epäilyttävän näköisten ketjujen varassa oli nimittäin viime käynnillä ollut mun hermoilleni liikaa, mutta nyt oli revanssin aika. Hyvä niin, koska niissä korkeuksissa maisemat ovat mielettömät. Viimeistään siellä yläilmoissa kiikkuessani menetin sydämeni tälle kaupungille.
Lähetä kommentti