Uomia hakemassa
torstai 10. syyskuuta 2015
Syyskuu on saapunut Keski-Eurooppaan tuoden mukanaan 20 asteen lämpötilapudotuksen, pimenevät illat ja hiljalleen uomiinsa asettuvan arjen.
Töissä on alkanut tapahtua nyt, kun yliopistossa lokakuussa aloittavat vaihto-opiskelijat valuvat hiljalleen Wieniin. Peukaloiden ja inhottavien Excel-taulukoiden pyörittelyn sijaan olen viettänyt työpäiväni pitkälti neuvoen enemmän tai vähemmän hukassa olevia vaihtareita. Oma vaihtovuosi tuntuu kovin kaukaiselta, ja on hassua ajatella, että kaksi vuotta sitten tähän aikaan olin aivan yhtä pihalla kuin nämäkin.
Illat ovat usein menneet halaillessa. Pitkäksi venähtäneen painitauon jälkeen olen taas löytänyt rakkauden lajiin, ja viime viikot olen rampannut melko ahkerasti salilla. Minä ja pari juuri aloittanut tyttöä ollaan paikan ainoat kauniimman sukupuolen edustajat, mutta salin pojat ovat onneksi huipputyyppejä eikä treeneissä ole lainkaan ulkopuolinen olo. Päinvastoin meidät ollaan otettu avosylin vastaan, ja pojat tuntuvat olevan enemmänkin vaikuttuneita, kun muutama nainenkin on eksynyt brassijujutsun pariin.
Jälleenlöydetty treeni-into onkin sitten näkynyt perinteisin tavoin. Kun kaksi kolmasosaa painimisesta menee juippien pistäessä allekirjoittaneen pakettiin ja kehonhuolto on tietysti retuperällä, huutaa keskivartalo taas hoosiannaa. Harrastukseni ei ole myöskään jäänyt pimentoon työkavereilta, kun ilmestyn töihin tuon tuostakin pahoinpidellyn näköisenä. En ihmetteli lainkaan, jos joku aamu vielä heräisin dalmatialaisena.
Töissä istumisen ja kontaktiurheilun lisäksi olen silloin tällöin ollut sosiaalinenkin. Työelämä on tuonut mukanaan after work -viinilasilliset ja lounastreffit. Takana on myös pyhiinvaellus Ikeaan asiaankuuluvasti pohjoismaalaisseurassa, ilta perinteisessä itävaltalaisessa viinituvassa, sivistysekskursio yhteen Wienin miljoonista museoista sekä ensimmäinen kielikriisi. Arki hakee vielä muotoaan, mutta päällimmäisenä tunteena on edelleen silkka onni siitä, että olen täällä.
Lähetä kommentti