Vaikka sitä ei Alkon hyllyistä ihan heti arvaisi, on Itävalta vannoutunut viinimaa ja itävaltalaiset niin ahkeria viininjuojia kuin suinkaan kaikelta olueltaan ehtivät. Meno ei kalpene edes Saksan viinipääkaupunki Mainzin rinnalla. Minähän en yllättäen moisesta valita – Tampereen piireissä koko harjoitteluni näkyy kulkevan koodinimellä viiniä Wienissä.

Oli siis itsestäänselvyys, missä olin, kun Wienissä järjestettiin viikonloppuna Weinwanderung eli viinivaellus. Konsepti itsessään on niin nerokas, että voisin tirauttaa sen kunniaksi muutaman onnenkyyneleen. Tarjolla on kolme eripituista reittiä kaupungin laitamien viinialueilla. Kävelijöiden nesteytyksestä huolehtii tietenkin reitin varrelle kunnioitettavan tiheästi pystytetyt viinikojut.

Meidän porukka oli valinnut pisimmän ja parhaimman 10 kilometrin reitin kaupungin luoteisreunalla, ja suoriuduimme lopulta kuudessa tunnissa. Tiuhaan tahtiin pidettyjen tankkaustaukojen vuoksi jouduin minäkin nöyrtymään aika nopeasti ja tyytymään silloin tällöin Spritzeriin eli kivennäisvedellä jatkettuun viiniin (ei varmaan tarvitse erikseen mainita, mitä mieltä moisesta keksinnöstä normiolosuhteissa olen…). Myös vuodenaikaan kuin nyrkki silmään kuuluva Sturm (ts. Mainzista tuttu Federweißer!) eli viinirypälemehun ja viinin välimuoto toimi hyvänä janonsammuttajana kunnollisen viinin lipittämisen ohella.

Kaiken tissuttelun lisäksi myös maisemat (ja ylämäet) meinasivat viedä jalat alta. Muina miehinä ja naisina tallusteltiin viinitiloissa niin jorpakossa kuin Wienissä ylipäätään pääsee ja katseltiin alhaalla levittäytyvää suurkaupunkia. Kyllä sellaisissa maisemissa kelpaisi, ja pohdinkin jo, josko sittenkin löytäisin täältä itselleni paikallisen viininviljelijä-Maximilianin.


Lähetä kommentti

Someikonit © JH / Koodikielellä.blogspot.fi. Sisällön tarjoaa Blogger.

Instagram