Pistin viikonloppuna ranttaliksi ja päädyin naapurimaan puolelle. Budapestin puolella vaihtoa tekevä kaveri ja kämppiksensä kävivät jo aiemmin syksyllä katsastamassa Wienin menon allekirjoittaneen opastuksella, ja vastavierailullehan sitä oli tietysti päästävä. 

Tällä kertaa kyseessä oli vähän erilainen kaupunkiloma. Ajankohta oli sovittu jo aikoja sitten puhtaasti sillä perusteella, että lauantaille osui myös brassijujutsun Hungarian Open. Viime kisakatsomosta oli jo aikaa, ja olin vartonut tapahtumaa kuin kuuta nousevaa. Meidän salilta oli pari sälliä mätsäämässä, ja tuntemattomienkin otteluja olisin voinut tapittaa koko päivän putkeen. 

Penkkiurheilun lisäksi reissu poikkesi totutusta kaavasta muutenkin. Poikien kanssa tuli toki käveltyä ympäriinsä, mutta perinteisen kahviloissa ravaamisen ja tehokuvaamisen (okei no sitä jälkimmäistä ei kyllä ole muutenkaan näkynyt) sijaan otettiin elämä astetta rennommin ja fiilisteltiin vaan menemään ilman turhia turistiagendoja. Tonavan ranta tuli toki tsekattua ja näköalat hyväksytettyä, mutta  heitettiin turhilla sähköjänistyksillä vesilintua ja keskityttiin pitkälti yleiseen lätinään ja kuulumistenvaihtoon.

Valoisaan aikaan ei kameraa tullut juuri ulkoilutettua, mutta oli Budapest ihan kuvaamisen arvoinen illallakin. Gellértinvuoren vapaudenpatsaalle kapuaminen kävi urheilusta, mutta näköala valaistun kaupungin yli oli mieletön. Arkkitehtuuriltaan Budapest on ainakin pikanäkymän perusteella Wienin rouheampi, joskaan ei tippaakaan vähemmän mahtipontinen sisko, ja ilmeisen hyvä tarjonta hipsterin makuun sopivia ränsistyneitä rauniobaareja vakuutti allekirjoittaneen täysin. 

Mitään selkeää mielikuvaa kaupungista ei kuitenkaan jäänyt, enkä osaa oikein sanoa, mitä mieltä Budasta ja Pestistä olisin. Varmasti se ansaitsisi vielä uudemman reissun paremmalla ajalla ja uteliaammalla otteella. Toisaalta hermoloma painia tapittaessa ja poikien kanssa lonkkaa vetäessä olutpullojen äärellä oli vaihteeksi niin erinomainen tapa viettää viikonloppua, etten jaksa edes pyytää kaupungilta anteeksi huomion herpaantumista. Budapest, olit ihan kiva tapaus, mutta palataan sitten joskus myöhemmin uudestaan astialle.


2 kommenttia

  1. Ihan sama meininki mulla (paitsi ei kyllä painihommien suhteen). Muistan Budapestistä tasan noi joenrantamaisemat ja valot pimeällä, mutta itse kaupungista ei kyllä oo hajua vaikka siellä kaiketi pari päivää vietettiinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liekö taas sukuvika siis iskenyt? Mä olin kyllä jo pari vuotta miettinyt, että Budapestissä pitäisi käydä, mutta ei nyt kerrassaan jaksanut turismi suuremmin innostaa. Mitä näitä kauniita keskieurooppalaisia pääkaupunkeja nyt on.

      Poista

Someikonit © JH / Koodikielellä.blogspot.fi. Sisällön tarjoaa Blogger.

Instagram