Korkeakulttuuriin kadonnut

Korkeakulttuuriin kadonnut

torstai 26. marraskuuta 2015

Kuten olen jo maininnutkin, olen kaikkea muuta kuin museoihminen, ja aika harvoin taidenäyttelytkään jaksavat kiinnostaa. Suomessa näyttely per vuosi -tahtikin on osoittautunut jo melko haastavaksi. Wienissä olen sen sijaan lyönyt kaikki aiemmat ennätykseni. Tarjonta ei täällä toki lopu kesken, ja kaiketi kaupungin vibat ovat muutenkin niin kultturellit, että jopa tällainen antitaideihminen on jalkautunut neljän kuukauden sisään viiteen näyttelyyn. 

Lukua nosti eritoten viikonlopun vieraileva tähti Suomesta. Kaveri on taiteen suuri ystävä, ja lempparinsa Gustav Klimt on kuulunut itsestäänselvyytenä reissun ohjelmistoon siitä lähtien, kun meitsin harjoittelun sijainti selvisi. Suunta oli siis otettava Belvedereen, tällä kertaa sisälle asti. Habsburgien kesämökki tarjosi prameat puitteet taiteelle, ja allekirjoittanut ylitti sekä omat että seuran odotukset kiertämällä koko mestan ilman valituksen sanaa! Eipä valitettavaakaan toki liikoja ollut, Gustavin kädenjälkiä tuijottelee varsin mielellään. Meillä kävi lisäksi hullu tuuri, kun kaverin Roomassa asustava rakkausmaalaus löytyikin mestoilta väliaikaisesta näyttelystä. Oli muuten herkkä hetki.

Pari päivää myöhemmin eksyimme vielä modernin taiteen museoon Mumokiin. 5 kerrollista nykytaidetta tarjosi vaihtelevia elämyksiä (erityisesti mieleen jäi erään taideteoksen tekniikkakuvaus "asfalttimaalia yliajetun oravan päällä"), mutta lievän koomaisille vierailijoille jäi kuitenkin varsin hyvät fiilikset. Tässähän voi kohta jo teeskennellä kultturellia persoonaa.