Kohmeessa
maanantai 28. joulukuuta 2015
Välipäivät porukoilla. Siinä sanayhdistelmässä tiivistyy mittaamaton määrä laiskuutta ja ei-minkään tekemistä, syömistä lukuun ottamatta. Pellossa on eletty siihen malliin, että tässä eräänä päivänä kaipasin lenkille ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen. Olin varmaan alitajuisesti tiedostanut riskin jo etukäteen, sillä lenkkarit oli tietenkin jäänyt pakkaamatta. ("Jos ei ole lokakuun jälkeen kiinnostanut, niin ei tuskinpa tässä kahden viikonkaan aikana.") Liikunnan ilo korvautui sitten vielä yhdellä satsilla joulukakkua ja Budapest-konvehteja.
Välipäivät on relaamisen kruunaamattomia kuninkaita. Kukaan ei paheksu eikä morkkis iske, loikoilee sohvalla ja tyhjentää suklaarasioita niin monta päivää putkeen, että laskuissa menee sekaisin. En edes oikein tiedä, mitä olen siellä sohvan pohjalla tehnyt. En ainakaan lukenut kirjaa, sillä mielenkiinto ei ole tänä vuonna riittänyt sisustuslehteä vaativampaan sisältöön, ja televisiokin on ollut aika usein kiinni. Väliäkö tuolla, sisäinen laiskiaiseni on viihtynyt mainiosti ilman nimellisiä aktiviteettejakin. Pitäisipähän ainakin tammikuulle riittää virtaa tämän nollaamisen jälkeen.
Sen verran tuli sentään aktivoiduttua, että kävimme tallustelemassa pitkin Pohjanmaan alavuutta. Tämän joulun lumitilanteesta saati muustakaan talvisuudesta ei toki tarvitse kertoa tarinoita jälkipolville, mutta tänään oli niin kaunis kuura, että potentiaalinen ulkosuomalainenkin herkistyi. Onneksi perhe on jo tottunut kaikenlaisiin hömpötyksiin ja katseli korkeintaan olkaa kohauttaen, kun siskon kanssa hypeltiin pitkin pusikoita kameroiden kanssa.
Lähetä kommentti