Saksasta ja rinnakkaistodellisuuksista

perjantai 4. joulukuuta 2015

Tänään on riemun päivä, sillä lempparini Saksa kutsuu – johan tässä on puoli vuotta oltu erossa! On siis korkea aika siirtyä siskon lihapatojen ääreen, eikä vähiten itsenäisyyspäivän vuoksi. Eihän sitä voi ulkomaillakaan viettää ilman suomalaista seuraa, ja siskon juhlakisakatsomo on ennenkin osoittautunut varsin erinomaiseksi.

Huippua maantieteellisessä sijainnissa on myös se, että vaihtovuoden parhaimmistosta vielä muutama vaikuttaa huudeilla. Jotenkin yllätyin, kun puhuin aiheesta muutaman samaan aikaan Berliinissä vaihdossa olleen ystävän kanssa ja selvisi, etteivät he ole käyneet kaupungissa sittemmin kertaakaan tässä puolentoista vuoden aikana. No toki tuskin sitä itsekään tulisi huvikseen Mainzissa rampattua pari kertaa vuodessa, ellei perhettä asuisi vieressä, mutta silti. Ei Saksaa puoleentoista vuoteen?!

Sitä mukavammalta tuntuukin aina palata mestoille ja nähdä edes pikaisesti Mainz-ihmisiä. Vaihtovuosi ei olekaan jäänyt ihan tyystin omaksi kuplakseen, vaan samat miljööt ujuttautuvat elämään vielä nykyäänkin. Vähän niin kuin astelisin aina henkilökohtaisen madonreiän läpi banaalisti rinnakkaistodellisuuteen, ilman että siinä on mitään kummallista.

Toki riemulla on hintansa – tässä tapauksessa se, että nämä pitkät viikonloppuvisiitit kuluvat paikasta toiseen juostessa, kun kaikkia tekisi mieli nähdä. Maksettakoon se kuitenkin tästä madonreiästä mukisematta.