Kata Arkista onnea –blogista heitti #blogisitarina-haasteella, eli tässä nyt pitäisi hieman valottaa, miten nämä bloggaustouhut lähtivät niin sanotusta lapasesta (heh heh). Aivan sattumalta haaste osui kreivin aikaan, sillä rakkauslapseni täyttää näin tammikuussa vuosia – tarkemmin sanottuna kolme, vaikka olin olisin voinut lyödä vetoa kahdesta.


Olen pitänyt blogia toki jo aiemmin. Lukiovaihdossa Québecissä raportoin kuulumiset kotiväelle ja kavereille säännöllisesti Bloggerin välityksellä ja  jatkoin 18-vuotiaan eko-apinanraivolla toista blogia, joka tosin jäi aika nopeasti oman naiviutensa jalkoihin. Voi niitä nuoruusvuosia.

Monta vuotta meni välissä, ja lueskelin lähinnä muiden kirjoituksia – etunenässä siskon kuulumisia Saksasta, mutta hiljalleen aloin seurata tarkemmin muidenkin bloggaajien koitoksia. Silloin tällöin teki mieli kirjoittaa itsekin, mutta mitäpä sanottavaa mulla olisi ollut? Ei musta saisi mitään matkabloggaajaa, ei käsityöhirmua, treeniraportoijaa, ruoka-, valokuvaus-, saati muuta eksperttiä, joten miksi ketään kiinnostaisi tällaisen ei-kenenkään päivitykset siitä, että joinpa tänään muuten kahvia?

Kunnes sitten kolme vuotta sitten loppiaisena päättelin, että koska internetissä tusinaan mahtuu jo kolmetoista blogia juurikin vastaavalla sisällöllä, ei se liene lailla kiellettyä, joten voin ihan rauhassa liittyä joukon jatkoksi.

Siitä lähtien Lapanen on ollut milloin enemmän, milloin vähemmän messissä. Vaihdossa ja nyt ulkomaan-harjoittelussa kirjoittaminen ja kuvaaminen on ollut enemmän tapetilla. Viime kevät Suomessa sen sijaan oli blogin mustaa aikaa, jolloin arki jyräsi päivitysmotivaation, vaikka jälkeenpäin ajatellut kerrottavaa olisi ollutkin. Nyt pidän peukkuja, ettei Lapanen helmikuussa taas kuihdu Suomen pakkasiin. :]


Palaan suhteellisen usein aivoituksissani kysymykseen, miksi pidän blogia. Omalla tavallaan nykyajan somemaailmassa jatkuva tyrkyllä oleminen ja itsensä esille tuominen tuntuu kummalliselta, ja joskus mietin yhä, minkä ihmeen takia haluan kertoa maailmalle, että tosiaan join sen kupin kahvia, saati miksi joku siitä haluaa lukea. 

Jos nyt aivan rehellisiä ollaan, siskon perässähän tässä on ajauduttu syvemmälle vesille tämän hömpötyksen kanssa. Lähimmässä kaveripiirissä ei kauheasti muita blogillisia ole, joten siskon kanssa tulee höpistyä ja sitä mukaa innostuttua mm. päivittämään kameraa tai investoimaan uuteen templateen (olen ollut koko viikon lapsellisen täpinöissäni blogin uudesta ulkoasusta sekä onnellinen kännykkää selaavien lukijoiden puolesta, joiden ei tarvitse enää tuijottaa bloggerin jähmeääkin jähmeämpää mobiiliversiota!).

Bloggaaminen on kuitenkin ennen muuta omaa ajatuksenvirtaa, kokemuksia ja kiinnostuksenkohteita. Siinä mielessä kirjoitan tätä varsin kunnianhimottomasti itselleni ikään kuin julkisena matkapäiväkirjana, johon on hauska palata ja katsoa, mitä kaikkea onkaan tullut tehtyä (tämä saattaa selittää ne motivaatiokuopat Tampereen arjessa...). Bonuksena kuvamateriaalin perässä tulee tallennettua arkea ja juhlaa kameran kanssa, ja valokuvauksesta onkin blogin mukana kehittynyt rakas harrastus.

Tietysti koko hommassa motivoi myös se, että näitä löpinöitä lukee joku muukin kuin minä itse. Tulevaisuudessa tahtoisinkin tarjota yhä enemmän teitä lukijoita kiinnostavia ajatuksia, kokemuksia ja vinkkejä (kahviloista niitä nyt ainakin pitäisi riittää). Jos Sinulla on jokin ajatus, palaute tai muu vastaava raapustuksiini liittyen, tiedoksi saatettakoon, että sen ilmiantaminen piristäisi takuuvarmasti blogistin päivää! ;)


Haaste lähtee tietysti eteenpäin, ja haluaisinkin kuulla seuraavien blogien ja blogistien tarinan:

Ruokaidolini Elina & Chocochili

Säännöt ovat seuraavanlaiset:
  1.  Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen)
  2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.        
  3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen. 
  4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.  
  5.  Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina -haasteen käynnisti: kototeko-blogi

8 kommenttia

  1. Kiitos! Tartunpa tähän oikein mielelläni :)

    Toivottavasti jatkat yhtä innostuneetsi blogia vielä Suomessa. Tykkään sun tavasta kirjottaa ja musta on aina kiva lukea miten ihmisillä on aikaa istua kahviloissa, harrastaa ja ja nähdä kavereita (ihan Suomessakin) kun itsellä se juna tavallaan vähän meni jo :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, odotan innolla! :)

      Samaa toivon minäkin. :D Kyllä se bloggaaminen loppujen lopuksi tuo enemmän kuin vie, varsinkin kotikulmilla, joilla ei muuten kiinnitä ympäristöön enää suuremmin huomiota.

      Tosi kiva kuulla, että jaksat mun löpinöitä lukea, vaikka elämäntilanne onkin vähän erilainen. Samaa voin kyllä sanoa sun blogista! ;)

      Poista
  2. Eksyin tänne Oilin blogista (hänkö on siskosi?) ja ilahduin kun huomasin että olet asunut Québecissä. Minäkin olen ollut siellä vaihdossa, yliopistoaikoina. Québec Cityssä tarkalleen ottaen. Missä itse?

    Kirjoitin eilen ihkaensimmäisen blogikirjoitukseni: puolivalissa.wordpress.com
    Tervetuloa tutustumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Päivi, kiva kun eksyit ja kiitoksia blogivinkistä! Kävin jo heti tutkimassa, hyviä juttuja olit sinne jo ehtinyt kirjoittaa. Ja kyllä vain, niin lähisukulaisia me Oilin kanssa ollaan. :)

      Voi kuinka hauska sattuma! Itse olin St. Basile -nimisessä pikkukylässä vajaan tunnin ajomatkan päässä Québec Citystä, ja pariin otteeseen tuli isommillakin kulmilla pyörähdettyä. Pääkaupunkia ja Montréalia olen kyllä jäänyt kaipaamaan. Mitä sinä tykkäsit rapakon toisesta puolesta?

      Poista
  3. Hmm, en viihtynyt kovin hyvin Québecissä. Olen sosiaalinen luonne, mutta ihmisiin oli äärettömän vaikea tutustua. Yliopistolla minulla oli oma työhuone ja työkaverit kökkivät omissa huoneissaan suljettujen ovien takana. Joskus meni päiväkausia, että juttelin vain kaupan kassan kanssa. Talvikin oli minulle liian hyinen. Mutta oli tuo vuosi silti ainutlaatuinen kokemus. Tapasin siellä myös nykyisen mieheni ja me kaksi yksinäistä eurooppalaista vietimme sitten aikaa toistemme kanssa :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi, on tietysti kurjaa lähteä muille maille huomatakseen ettei viihdykään. Onneksi ei ole kuitenkaan ihan hukkaan mennyt se reissu ;)

      Itse sain québeciläisistä hyvin sosiaalisen mielikuvan. Lukiovaihto tosin oli luonteeltaan ihan erilainen ulkomaanvuosi kuin myöhempi opiskelijavaihto, ja ihmisiin tutustui pakostakin. Pidin Québecistä sinällään ja kävisin mieluusti siellä uudestaan, mutta ei se minunkan sydäntäni vienyt, vähän liian amerikkalaista menoa minun makuuni. Vaan onneksi on Keski-Eurooppa. :D

      Poista
  4. Ihanaa, että vastasit haasteeseen! Blogien olemassa olemiseen, kun löytyy vaikka minkälaisia syitä. :)
    Luen oikein mielelläni blogiasi, ihan vaikka sitten vaan siitä kahvikupposen juomisesta... Hassua, että ihmiset (minä mukaan lukien) oikeasti haluaa lukea ihan perusarkijutuista ja siitä kahvikupista. :)
    Ihanaa päivää!
    Kata / Arkista Onnea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kun haastoit, tätä oli hauska pohtia! :)

      Totta kyllä, itsekin luen blogeista mieluiten niistä arjen perusjutuista ja -pohdinnoista. Maailmaa suurempia juttuja voi sitten etsiä muualta (esim. iltapäivälehdistä? :D).

      Poista

Someikonit © JH / Koodikielellä.blogspot.fi. Sisällön tarjoaa Blogger.

Instagram