Helsingissä Henrin luona
keskiviikko 6. tammikuuta 2016
Viimeiset viikot Wienissä alkavat pikkuhiljaa olla käsillä (buu!), ja tarkoituksena on ollut kasata blogin puolelle sen kunniaksi muutamia juttuja aiheen tiimoilta. Ennen kuin päästään sinne asti, palataan kuitenkin vielä hetkeksi Suomen maankamaralle.
Kävin nimittäin joululomalla Ateneumissa Henri Cartier-Bressonin näyttelyssä, ja pakkohan siitä on vinkata täälläkin. Olen juuri niin hyvin perillä valokuvaskenestä, että ystävän ehdottaessa näyttelyä vastaukseni oli luokkaa "Ai joku neverhöörd Henri, samapa tuo." No, sittemmin viisastuneena tiedän jo sen verran, että kyseinen Henri sattui olemaan muun muassa kuvajournalismin grand old man. Kuten todettua, kuvajournalismihan uppoaa meikäläiselle kuin kuuma veitsi voihin, joten ei tule yllätyksenä että tykkäsin näyttelystä hurjasti.
Hauskana sattumana olin nähnyt muutamia kuvia jo pari viikkoa aiemmin Westlichtin Leica-näyttelyssä. Ei ollut Henkan nimi jäänyt silloin mieleen, mutta muistan tuijottaneeni hänen otoksiaan keskimääräistä tiiviimmin. Ateneumissa riitti vastaavasti tuijoteltavaa vaikka millä mitalla, ja onhan se nyt hullua ajatella, kuinka monta poliittista ja kulttuurillista käännettä yksi ihminen on ehtinyt elämänsä aikana taltioida. Allekirjoittaneen mieleen olivat erityisesti myös otokset arkielämästä eri puolilla maailmaa.
Suosittelenkin erityisen painavasti näyttelyyn tutustumista, jos vain sattuu Helsingissä päin liikkumaan. Se on auki tammikuun loppuun, mutta luulisin että viimeistä viikonloppua on suotava välttää mikäli mahdollista – me käytiin loman viimeisenä lauantaina eikä oltu silloinkaan ainoat vieraat.
Lähetä kommentti