Wienissä satoi eilen lunta. Vähän järkytyin, sillä Suomessa näkyi joululomalla tunnetusti kaksi mikroskooppista lumihiutaletta ja olin haudannut toiveet valkoisesta maasta helmikuun paluumuuttoon. Vaan ei, Keski-Eurooppa tämäytti päätähuimaavat viisi senttiä lunta kaduille. Loskaksihan se heti suolattiin mutta hei, talojen katot näyttää ihan kivoilta! Elämä on siis ainakin hetken varsin valoisaa, kunhan muistaa pitää leuan pystyssä ja katseen ylhäällä.

Myös päänsisäinen säätila on kummallisen lunkki, vaikka muutamaakin erisorttista loskaa on ollut havaittavissa. Tänään aamulla mietin juuri, kuinka kivaa on vaihteeksi, kun kämppikset ovat vielä reissussa ja kämppä on yksin mun – ja lukitsin sitten itseni ulos.  Töissä koko yliopiston yhteydet katkeilivat minkä kerkesivät, ja kirsikkana kakun päällä kesän orastavat suunnitelmatkin ammuttiin alas. Reaktioni: kohautin olkapäitäni ja tuumin, että mikäs tässä kunhan illalla pääsee painimaan. (No okei, hetken kyllä laskeskelin, millä todennäkösyydellä murran päivän teemaan sopivasti käden tai katkon nivelsiteet.) 

Suhtautumisesta päätellen kahden viikon lonkan vetäminen kannatti, kun pipoa ei kiristä juuri mikään.

2 kommenttia

  1. Hei!
    Olen Kata Arkista Onnea -blogista. Minut haastettiin kirjoittamaan blogini aloittamisesta ja sen kehityksestä. Haasteeseen kuului myös neljän muun blogin haastaminen. Kuulisin mielelläni tarinan sinun blogisi synnystä, jos sinua vaan kiinnostaa osallistua. :) Pakko ei tietenkään ole... ;) Tässä linkki blogiini ja tarkempiin #blogisitarina-haasteen sääntöihin: http://arkistaonnea.blogspot.it/2016/01/blogisitarina.html

    Ihanaa päivää!
    Kata

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Kata ja kiitos kun ilmiannoit itsesi ja blogisi! Onpa kiva haaste, täytyy ottaa heti työn alle. :)

      Ihastuttavaa loppiaista myös sinne Italiaan!

      Poista

Someikonit © JH / Koodikielellä.blogspot.fi. Sisällön tarjoaa Blogger.

Instagram